Arkeologisten löydösten perusteella tiedetään, että lampaita on pidetty Suomessa kotieläimenä jo kivikaudella, noin 2000–1500 vuotta eaa. Alun perin lampaita pidettiin lihan ja maidon saamiseksi. Myöhemmin villan käyttö yleistyi. Lampaiden tietoinen jalostus aloitettiin vasta 1920-luvulla. Vielä 1950-luvulla kaupallista lammastaloutta ei tunnettu, vaan lampaita pidettiin pienissä katraissa omavaraistalouden säilyttämiseksi.
Alkuperäisrotumme suomenlammas, kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas ovat peräisin näistä varhaisista lammasroduista. Suomessa kasvatettavia tuontirotuja ovat texel, dorset, oxford down, rygja, suffolk, ruotsalainen turkislammas, dorper ja itäfriisiläinen maitolammas. Puhdasrotukasvatuksen lisäksi edellä mainittuja rotuja käytetään myös risteytystuotannossa.
Tänä päivänä lampaita on eniten Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Lapissa. Suomessa on noin 600 lammastilaa, joiden päätuotantosuuntana on lammastalous, keskimäärin 70 uuhta/ tila. Lammastiloista kolmannes on luomutuotannossa. Eläinmäärät vuonna 2024 olivat: 115 500 lammasta, joista aikuisia uuhia 59 000 yksilöä (Luke, 2024).
Vuonna 2023 toteutetun kyselyn mukaan neljännes tiloista aikoo tulevien viiden vuoden aikana supistaa tuotantoa ja lähes kymmenesosa lopettaa kokonaan. Yli kolmannes aikoo kuitenkin jatkaa ennallaan ja neljännes suunnittelee laajentamista (Lammastilatutkimus, Jamk ja ProAgria Etelä-Pohjanmaa).pdf)
Vuosittain Suomessa tuotetaan noin 1,2 miljoonaa kiloa lampaanlihaa. Suomalainen tuotanto kattaa vain noin puolet suomalaisten lampaanlihan kulutuksesta. Lampaita hyödynnetään enenevissä määrin myös maisemanhoitotyössä ja Green Care -toiminnassa.
Teksti: Suvi Heinävaara
Vuonna 1742 Turun ja Porin läänin piirilampurin virkaan määrättiin ylioppilas Mathias Samstedt, joka oli käynyt Höjentorpi’in lampurinkoulun Ruotsissa. Hänen seuraajanaan piirilampurina toimi Pietari Adrian Gadd vuosina 1755–1761.
Suomen Lammas- ja Vuohenhoitoyhdistys perustettiin vuoden 1918 lopulla huolehtimaan lampaiden ja vuohien jalostuksesta. Sekä yhdistyksen nimi että toimenkuva ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa.
Lampaiden arvostelu ja kantakirjaus aloitettiin Suomessa jo vuonna 1922 ja vuohien vuonna 1928. Vuonna 1938 yhdistyksen nimi muuttui Lampaan ja Vuohenhoitoyhdistykseksi, 1959 Lampaanjalostusyhdistykseksi ja 1988 nykyiseen muotoonsa Suomen Lammasyhdistys.
Virallinen tuotannon tarkkailu aloitettiin vuonna 1948. Se oli kytketty tarkastusyhdistystoimintaan, tai tarkkailupiireittäin siellä, missä tarkastusyhdistystoimintaa ei ollut.
Lähteet: