Nurmien kasvilajit, lajikkeet ja siemenseokset

Rehuntuotanto

Nurmilajien ja lajikkeiden valinnassa on huomioitava useita seikkoja: nurmen käyttötarkoitus, kasvilajien ja lajikkeiden kasvurytmi, korjuustrategia, korjuuketjun tehokkuus, talvenkestävyys sekä peltolohkon ominaisuudet.

Ensinnäkin nurmen käyttötarkoitus eli onko tarkoitus korjata nurmi säilörehuksi tai kuivaheinäksi vai palveleeko nurmi laitumena. Toiseksi kasvilajien ja lajikkeiden kasvurytmeissä on eroja. Kaikki kasvit eivät sovi tämän vuoksi samoihin seoksiin. Myös korjuustrategialla ja korjuuketjun tehokkuudella on merkitystä. Nopean kasvurytmin lajit ja lajikkeet vaativat 3 niittoa, ja toisaalta eri lajeilla ja lajikkeilla laatu heikkenee eri nopeudella. Ja vielä on huomioitava kasvilajien talvenkestävyys eri puolilla Suomea. Peltolohkon ominaisuudet vaikuttavat valintaan maalajin, pH:n, vesitalouden ja muiden ominaisuuksien kannalta.

Timotei ja lisukeheinät

Lampaiden säilörehunurmien pääkasvina kannattaa käyttää timoteitä sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Timotein heikko jälkikasvukyky voidaan kompensoida lisäämällä seokseen lisukeheiniä, kuten natoja tai englanninraiheinää, jotka parantavat toisen ja kolmannen sadonmäärää.

Palkonurmilajit

Nurmiseokseen voidaan lisätä palkonurmilajeja, kuten apiloita ja mailasia. Ne parantavat rehun valkuaispitoisuutta, maittavuutta ja kuivuudenkestävyyttä. Palkokasvit sitovat typpeä ilmasta juurinystyröidensä bakteerien avulla, mikä tuo säästöä lannoituksessa. Luomutuotannossa palkonurmet ovat satovuosien typpilannoituksen perusta. Apilat sopivat parhaiten 2. korjuuseen mailaset puolestaan 3. Talvehtimisen varmistamiseksi viimeisen niiton ajankohdassa huomioitava, että palkonurmille jää tarpeeksi aikaa kerätä ravintoa juuristoon ja karaistua talvea varten.

Yrttikasvit

Lammas valikoi mielellään erilaisia kasveja, joten laidunnurmiin voidaan kylvää myös yrttikasveja heinien ja palkonurmien lisäksi. Joillain yrttikasveilla on loisia torjuvia ominaisuuksia. Kylvömäärät tulisi pitää kohtuullisen pieninä.

Monipuolinen seos tuo viljelyvarmuutta

Monipuolinen nurmiseos tuo viljelyvarmuutta, sillä eri kasvit pärjäävät vaihtelevissa olosuhteissa. Kasvien erilainen juuristokehitys tukee maan rakennetta ja pieneliötoimintaa. Seoksia suunniteltaessa on kuitenkin huomioitava kasvien yhteensopivuus kasvurytmin osalta, jotta rehun laatu ei kärsi. Heikosti talvehtivien kasvien osuutta ei kannata nostaa liian suureksi, jotta vältetään aukkojen syntyminen nurmikasvustoon.

Hikevillä mailla voidaan käyttää timoteivaltaista seosta, johon voi lisätä nurminataa, englanninraiheinää ja apiloita. Poudan aroilla lohkoilla kannattaa timotein osuutta pienentää ja lisätä seokseen syväjuurisia kasveja, kuten natoja, puna-apilaa ja mailasia.

Timotei

Timoteita käytetään nurmiseoksien pohjana, koska se on maittava, talvenkestävä ja ensimmäisessä sadossa satoisa ja sulava. Timotei sopii kaikkiin rehunurmiseoksiin pääkasvilajiksi, poikkeuksena poudanarimmat lohkot ja laitumet, joihin timotein kylvömäärä kannattaa pitää pienempänä.

Timotein hyvä talvehtimiskyky liittyy sen kykyyn aloittaa karaistuminen päivän lyhenemisen myötä. Pohjoisentyypin timoteit karaistuvat aikaisemmin, jonka vuoksi niiden talvenkestävyys on hyvä. Timotein jälkikasvukyky on heikompi, koska kasvupiste katkeaa niitossa ja uusi kasvu lähtee verson tyvistä. Liian matala niitto heikentää jälkikasvua entisestään.

Timotei pärjää hyvin kosteammilla lohkoilla ja sietää happamuutta muita rehuheiniä paremmin, joten se sopii eloperäisille maille. Timotein lajikkeet jaetaan eteläntyypin ja pohjoisentyypin lajikkeisiin. Eteläntyypin lajikkeet ovat satoisampia ja niiden jälkikasvukyky on parempi, mutta ne vanhenevat nopeammin ja niiden talvenkestävyys on heikompi. Ne sopivat paremmin 3 niiton rytmiin, kun taas pohjoistyypin lajikkeet soveltuvat 2 niiton rytmiin. Lajikevalinnassa tulee huomioida tilan sijainti ja korjuustrategia. Myös timotein eri lajikkeita voidaan sekoittaa seokseen, jotta saadaan eri lajiketyyppien vahvuuksia siihen.

Nurminata

Nurminata on timoteitä lehtevämpi heinä, jonka kasvurytmi on hiukan timoteitä nopeampi. Syvän juuristonsa ansiosta se kestää kuivuutta paremmin ja sen jälkikasvukyky on huomattavasti parempi. Nurminata kestää niittoa ja laidunnusta hyvin, ja sen osuus kasvaa toisessa ja kolmannessa korjuussa. Heikkoutena on timoteita heikompi maittavuus. Talvenkestävyys on hyvä ja lajikkeiden erot ovat vähäisiä. Nurminata sopii säilörehunurmi- ja laidunseoksiin.

Ruokonata

Ruokonata kasvattaa syvät juuret ja kestää hyvin kuivuutta, joten se sopii kuiville kivennäismaille. Se on satoisampi kuin nurminata, mutta maittavuus on heikompi ja se korsiintuu nopeasti nopean kasvurytminvuoksi. Ruokonata sopii parhaiten 3 niiton rytmiin. Sen jälkikasvukyky on hyvä, mutta toisessa niitossa se voi olla jo kortisempaa kuin timotei ja nurminata. Tästä syystä ruokonata pitoisten nurmien 2. korjuu tulisi tehdä riittävän ajoissa. Suomessa käytössä olevien lajikkeiden lehdet ovat karkeita, joten se ei sovellu laidunkäyttöön. Säilörehunurmessa ruokonata tuo kuivuudenkestävyyttä ja soveltuu hyvin hiilensidontaan.

Englanninraiheinä

Englanninraiheinä soveltuu eteläisessä Suomessa säilörehu- ja laidunnurmiin. Sen sulavuus ja maittavuus ovat hyviä, ja se on ensimmäisenä satovuonna hyvin satoisa. Raiheinien tapaan kuidun osuus on pienempi. Jälkikasvukyky on erinomainen, ja se tuottaa hyvin toisessa ja kolmannessa niitossa. Talvenkestävyys on heikko, eikä se sovellu pohjoiseen. Etelässäkin se usein häviää nurmesta kolmen vuoden sisällä, joten kylvömäärä kannattaa pitää maltillisena. Soveltuu hyvin täydennyskylvöihin nopean orastumisensa ja kylvövuoden sadon vuoksi.

Koiranheinä

Koiranheinä kestää kuivuutta hyvin syvän juuristonsa ansiosta ja sopii poudanarimmille lohkoille. Sen kasvurytmi on nopea, eikä se sovellu kahden niiton strategiaan. Laitumissa laidunpaineen tulee olla riittävä, ettei koiranheinä ehdi vanheta. Nopean kasvun ansiosta laidunnus voidaan aloittaa aikaisemmin. Talvehtimisen puolesta se soveltuu viljelyvyöhykkeille 1–3. Seoksissa koiranheinä korsiintuu herkästi, joten sen kylvömäärä tulee pitää maltillisena tai korjuu rytmittää sen mukaan. Koiranheinällä voidaan lisätä säilörehun kuitupitoisuutta.

Niittynurmikka

Niittynurmikka sopii hyvin laidunnurmiin, sillä se kestää hyvin laidunnusta ja tallausta. Se paikkaa aukkokohtia rönsyillään. Vaikka se ei ole kovin satoisa, se on maittava. Se kestää hyvin märkää, mutta kuivuutta heikommin. Voidaan kylvää myös säilörehunurmiin täyttämään aukkopaikkoja. Kylvömäärät kannattaa pitää maltillisina heikomman satotason vuoksi.

Rehukattara

Rehukattara on satoisa heinä, jonka sulavuus ja valkuaispitoisuus on korkea. Se kestää kuivuutta hyvin syvän juuristonsa ansiosta tästä syystä se ei sovi korkean pohjaveden lohkoille. Sopii 2–3 niiton säilörehunurmiin. Sen siemen on suuri ja siinä on väkäsiä, joten se on herkkä lajittumaan kylvettäessä.

Puna-, alsike- ja valkoapila

Puna-apila sopii hyvin säilörehunurmiin lisäämään rehun valkuaispitoisuutta, maittavuutta, kuivuudenkestoa ja sitomaan typpeä. Se on lehtevä ja satoisa, mutta ei siedä kosteita olosuhteita eikä alhaista pH:ta, joten se ei sovellu eloperäisille maille. Puna-apila ei kestä tallausta, eikä sovellu laidunnurmiin. Sisältää kasviestrogeenejä, jotka voivat vaikuttaa uuhien hedelmällisyyteen. Sopii parhaiten 2 korjuun strategiaan. Lajikkeiden välillä on eroja satoisuudessa ja talvenkestävyydessä. Puna-apila kestää nurmessa usein vain kolmisen vuotta.

Alsikeapila on vaatimattomampi kasvupaikan suhteen ja kestää alhaisempaa pH:ta. Se ei ole yhtä satoisa kuin puna-apila, mutta kestää paremmin kosteutta ja laidunnusta. Sopii eloperäisille maille ja voidaan käyttää säilörehunurmissa ja laidunnurmissa. Sopii hyvin puna-apilaseoksiin viljelyvarmuuden lisäämiseksi.

Valkoapila sopii parhaiten laidunnurmiin, sillä se kestää hyvin tallausta. Sopii myös säilörehunurmiin ja paikkaa aukkopaikkoja rönsyillään. Matala kasvutapa voi vaikeuttaa korjuuta säilörehunurmissa. Vaatimattomampi pH:n suhteen, mutta ei kestä kuivuutta yhtä hyvin kuin puna-apila.

Sinimailanen, rehumailanen ja keltamaite

Sinimailanen on vaatelias mutta satoisa kasvi. Tekee syvän juuriston ja kestää kuivuutta hyvin. Vaatii maan pH:n yli 6,5 eikä siedä korkeaa pohjavettä. Ei kestä tallausta eikä sovellu laidunnurmiin. Kasvupiste on herkkä, joten sen tulee saada palautua niiton jälkeen. Sopii 3 sadonkorjuuseen. Raakavalkuaispitoisuus on korkea, mutta kuitupitoisuus alhainen. Nurmia missä on sinimailasta ei kannata täydennys kylvää sinimailasella, sillä se erittää autotoksiineja mitkä estävät uusien sinimailasten itämisen.

Rehumailanen on sinimailasta vaatimattomampi ja kestää tallausta paremmin. Sopii säilörehunurmiin ja laidunnurmiksi. Tekee syvän juuriston, joten vesitalouden tulee olla kunnossa. Talvenkesto on sinimailasta parempi.

Keltamaite sopii hyvin laitumiin. Satotaso on maltillinen, mutta sisältää tanniineja, jotka ehkäisevät puhaltumista ja sisäloisia. Hitaan taimettumisen vuoksi jää helposti muiden kasvien alle. Sitoo typpeä muiden palkokasvien tapaan.

Sikuri

Sikuri kestää kuivuutta paalujuuristonsa ansiosta. Maistuvuus heikkenee vanhetessa etenkin, jos sikuri ehtii kasvattamaan kukkavarren, joten laidunnuspaineen tulee olla riittävä ja puhdistus niitot tulee tehdä laidunkiertojen välissä. Sopii laitumiin ja 3. niiton säilörehuihin. Sitoo kivennäis- ja hivenaineita. Talvehtiminen tulee huomioida lajikevalinnassa. Kylvömäärä tulee pitää maltillisena maksimissaan 3 kg/ha.

Italian- ja westerwoldin raiheinä

Italianraiheinä on monivuotinen heinä, joka ei yleensä talvehdi Suomessa. Kasvu on nopeaa ja siitä saadaan useampi sato kylvövuonna. Sopii 1-vuotisiin rehunurmiin ja kokoviljaseoksiin. Sulavuus pysyy tasaisena, mutta kuiva-ainepitoisuus on pieni.

Westerwoldinraiheinä on yksivuotinen heinä, jonka nopea kasvurytmi sopii pohjoiseen Suomeen. Sopii yksivuotisiin laitumiin ja rehunurmiin. Korsiintuu vanhetessaan, joten korjuuaika on tärkeä.

Rehu- ja ruisvirna

Rehu- ja ruisvirnat ovat yksivuotisia palkokasveja, jotka lisäävät seoksen maittavuutta ja valkuaispitoisuutta. Sopivat laitumiin ja kokoviljaseoksiin. Korjuu virnojen kukinnan alussa. Rehuvirna vaatii pH:n yli 6 ja kivennäismaata, ruisvirna kasvaa vaatimattomammissa oloissa ja tekee odelmaa. Kylvömäärät 10–50 kg/ha riippuen seoksesta ja suojakasviseokseen virnojen määrä kannattaa pitää kohtuullisena sillä virnat ovat tehokkaita varjostajia. Sitovat tehokkaasti typpeä ja virnoilla on hyvä esikasvivaikutus.