Viljat ja muut rehukasvit väkirehuna

Rehuntuotanto

Lampaiden tarvitsema väkirehu voidaan kasvattaa itse. Viljaa, palkoviljaa tai muuta kasvia on hyvä viljellä vuosi tai kaksi nurmien välissä, mikäli tilan peltoala vain mahdollistaa sen. Näistä välikasveista saadaan lampaille väkirehua ja niiden oljista myös kuiviketta tai rehuja. Vaihtoehdoksi viljelykiertoon sopivat myös erilaiset yksivuotiset rehuseokset.

Kaikki yleiset rehuviljat soveltuvat lampaiden ruokintaan väkirehuna. Energiapitoisin tavanomaisista rehuviljoista on vehnä sitten ohra ja kaura; maittavuus samassa järjestyksessä. Lajikevalinnassa kannattaa suosia satoisten lajikkeiden lisäksi suurijyväisiä ja valkuaispitoisia lajikkeita. Lajikkeiden korrenvahvuuksissa on eroavaisuuksia, joten valinnassa kannattaa suosia alhaisen lakoprosentin lajikkeita etenkin, jos tilalla ei korrensääteitä käytetä. Lakoontuneen viljan laatu kärsii herkästi. E

Viljojen viljelyyn tulee panostaa riittävästi, jotta saadaan lampaille laadukasta rehua. Lannoitukseen tulee panostaa, jotta satoa saadaan riittävästi ja sadon laatu olisi hyvä. Pienien jyvien rehuarvot ovat heikot, jonka vuoksi tulisi viljojen hlp olla kohdillaan.

Kokoviljaseokset ja vihantavilja

Kaikkia viljoja voidaan myös käyttää kokoviljasäilörehuna ja vihantaviljana. Rehukäytöltään ne vastaavat karkearehua. Näiden viljelyssä lajikevalinnoissa kannattaa suosia lehteviä lajikkeita. Kokovilja korjuu mahdollistaa myös myöhäisempien lajikkeiden viljelyn sillä korjuu tapahtuu aikaisemmin. Viljan kanssa seoksiin kannattaa lisätä palkokasveja, kuten hernettä parantamaan seoksen maittavuutta ja valkuaispitoisuutta. Korjuu ajankohta vaihtelee seoksittain mutta viimeistään korjaus on tehtävä viljan taikina tuleentumisvaiheessa.

Vilja ja palkoviljalajit

Kaura

Kaura on viljoista vaatimattomin kasvupaikan suhteen. Se sietää happamuutta muita viljoja paremmin, jonka vuoksi sitä voidaan viljellä eloperäisillä mailla. Tästä huolimatta tulee kauran viljelyyn panostaa. Sopiva tavoite kylvötiheys puhtailla kasvustoilla on 500–550 kpl/m2. Suojaviljana käytettynä tulee kylvö määrää tiputtaa ja tavoitteeksi voi asettaa 350–400 kpl/m2.

Tavoiteltuun tiheyteen vaikuttaa maalaji eloperäisille maille kylvötiheyttä kannattaa pitää maltillisena, sillä liian tiheä kasvusto lisää lakoriskiä entisestään. Lajike valinnassa tulee huomioida kasvuaika, jotta kaura joutuu puintikypsäksi. Aikaisempia kauroja voidaan viljellä 4-viljelyvyöhykkeellä asti.

Kauraa voidaan kylvää erilaisiin seoksiin muiden viljojen tai palkokasvien kanssa. Kylvömäärät vaihtelevat seoksen mukaan. Kauraa voidaan myös kylvää 1-v laitumeksi. Seokseen voidaan lisätä myös virnoja ja raiheinää.

Ohra

Ohrasta on tarjolla monitahoisia ja kaksitahoisialajikkeita. Rehukäyttöön soveltuu kaikki lajikkeet. Monitahoiset lajikkeet sietävät kaksitahoisia paremmin heikompia kasvuolosuhteita, kuten happamuutta. Ohrille paras kasvupaikka on ilmava kivennäismaa. Ohra kärsiikin herkästi märkyydestä ja maantiiviydestä.  Kaksitahoisten ohrien satopotentiaali on suurempi, mutta ne ovat myöhäisempiä. Aikaisimpia monitahoisia ohria voidaan viljellä lähes koko maassa.

Kylvötiheys 450–550 kpl/m2 puhtaassa kasvustossa suojaviljana 350kpl/m2. Kokoviljasäilörehun korjuussa on hyvä huomioida ohran vihneet sillä ne voivat haitata lampaiden syöntiä.

Vehnä

Rehukäyttöön kevätvehnää voidaan kylvää myös kaikille maalajeille, mutta parhaiten se sopii kivennäismaille.  Sopiva kylvötiheys kevätvehnällä on 650–750 kpl/m2. Myös syysvehnä sopii rehuviljaksi, jolloin pystytään maksimoimaan maan kasvipeitteisyys. Sen satopotentiaali on korkea, mutta talvehtimisen kanssa on aina riskinsä.

Ruis

Ruis soveltuu siemenenä rehuksi muita viljoja heikommin. Mutta syysruis on oiva kasvi 1-v laidunseoksessa. Ruis kasvattaa odelmaa, jonka vuoksi siitä saadaan laidunnuksessa useampi sato.

Herne

Herne on lampaille maittava rehu se sisältää muiden palkokasvien tapaan hyvin valkuaista. Hernettä voidaan kasvattaa yksinään tai seoksissa. Herneestä on lajiketyypit puintia ja vihantakorjuuta varten. Puitavat lajikkeet ovat lehdettömiä ja eivätkä kasvata yhtä paljon massaa, kuin vihantalajikkeet. Herneet ovat herkkiä lakoutumaan, tästä syystä herneen käyttö suojakasvina voi olla riskialtista. Seosviljelyssä viljat toimivatkin herneiden tukikasveina. Herneet kestävät kuivuutta hyvin mutta kärsivät herkästi märkyydestä. Mikäli hernettä hyödynnetään suojakasvina, tulee se korjata ajoissa, jotta se ei ehtisi laota. Herneiden liiallista typpilannoittamista tuleekin välttää. Sillä rehevöidyttään herne menee takuu varmasti lakoon. Hernelohkoilta kannattaakin jyrätä, jottei kivet aiheuttaisi ongelmia korjuussa.

Puitaviksi tarkoitettujen puhtaiden herneidenkasvustojen kylvötiheydeksi riittää 75-90kpl/m2. Kylvö tulee tehdä tarpeeksi syvälle yli 4–8 cm syvyyteen. Sillä herneen siemen vaatii itämiseen enemmän kosteutta verrattuna viljansiemeniin.

Härkäpapu

Härkäpapu on myös hyvä kasvi lampaiden väkirehuksi. Se sisältää runsaasti valkuaista. Myös härkäpavusta löytyy lajikkeita puintiin ja kokoviljasäilörehuun. Kokoviljalajikkeiden ovat myöhäisempiä eivätkä ne ehdi joutua Suomessa. Härkäpapu kestää märkyyttä paremmin kuin herne mutta ei kuivuutta. Kasvupaikaksi sopii kivennäismaat, jotka eivät ole poudanarkoja. Myös härkäpapu tulee kylvää riittävän syvään 6–8 cm. Puitavaksi tarkoitetun kasvuston sopiva kylvö tiheys on 50–70 kpl/m2. Puitavaksi tarkoitettuja härkäpapu ja hernekasvustoja ei kannata kylvää eloperäisillemaille sillä niiden tuleentumisessa on ongelmia ja rehevöityminen tuo lako-ongelman.

Homeiden torjunta

Lampaat ovat herkkiä toksiineille, joten viljely toimenpiteillä kannattaa pyrkiä torjumaan punahometta. Punahomeen, kuten muidenkin kasvitautien torjunnassa tulee huolehtia hyvästä viljelykierrosta sillä taudinaiheuttajat talvehtivat kasvijätteissä, jolloin vilja viljan perään lisää taudinaiheuttajia pellossa. Tästä syystä olisikin hyvä muokata kasvijätteet peltoon.

Terveen siemenen mukana ei tautia liiku, joten sertifioidun siemenen käyttö on kohdallaan, jos kasvustoissa on punahometta ilmennyt. Mikäli tilalla käytetään omaa kylvösiementä, tulisi se kunnostaa. Siemenet tulisi lajitella, jotta saataisiin pienet ja surkastuneet siemenet poistettua. Tavanomaisilla tiloilla peittauksella pystytään torjumaan punahometta ja muita tauteja. Kasvukaudella voidaan punahometta torjua kemiallisesti viljojen kukinnan alettua.

Puinnin jälkeen tulisi siemenet kuivata hetimiten. Huolellinen kuivaus estää myös muiden homeiden muodostumisen ja siementen pilaantumisen.