Lampaat luonnonlaitumilla

Laidunnus

Luonnonlaitumet ovat pellon ulkopuolisia alueita, kuten niittyjä, metsänreunoja, metsäsaarekkeita tai suojavyöhykkeitä, joita ei lannoiteta eikä niillä käytetä mitään kemikaaleja. Luonnonlaitumia hoidetaan laiduntamalla tai niittämällä. Pitkäaikainen hoito voi muuttaa ne perinnebiotoopeiksi. Luonnonlaitumien eri tyyppeihin kuuluvat metsälaitumet, hakamaat, niityt ja suojavyöhykkeet, jotka eroavat toisistaan puuston määrän, kasvillisuuden ja hoitohistorian perusteella.

Luonnonlaitumen hoidolla pyritään vähentämään alueen ravinteisuutta, sillä monet vaateliaat niittykasvit viihtyvät ravinneköyhällä maaperällä. Tärkeää on myös pitää alue avoimena, jotta valo ja lämpösäteily pääsevät maahan saakka. Sopiva luonnonlaitumeksi kelpaava alue voi löytyä monilta tiloilta. Tarkkailemalla maatilasi ympäristöä voit löytää kohteita, jotka tarjoavat hyvät edellytykset luonnonlaitumelle. Luonnonlaitumien kartoitukseen ja suunnitteluun kannattaa käyttää luonnon monimuotoisuuden ja laidunnuksen asiantuntijoita.

Sopivan luonnonlaidunalueet tunnusmerkit

• Aluetta ei ole muokattu tai lannoitettu vuosikymmeniin.
• Alue on avoin tai puoliavoin niittymäinen alue.
• Alue on sekapuustoinen ja lehtipuuvaltainen; isoja vanhoja puita tai niittylaikkuja.
• Alue on helposti kunnostettavissa raivaamalla.
• Alue tuottaa tarpeeksi rehua koko kasvukauden ajan tai suuren osan kasvukautta.
• Alue on helposti aidattavissa ja valvottavissa.
• Alue on laiduntavalle eläinlajille turvallinen ja kooltaan riittävän suuri

Lähde: Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten laadukas hoito

Eri luonnnonlaiduntyypit

Eri luonnonlaiduntyypit jaotellaan niittyihin, metsälaitumiin, hakamaihin tai suojavyöhykkeisiin.

Metsälaitumet

• Sijaitsevat metsien reunoilla tai harvapuustoisissa metsissä
• Puustoa on harvakseltaan, valo pääsee maahan.
• Hoidetaan laiduntamalla
• Tarjoavat monipuolisen elinympäristön kasveille ja eläimille.

Hakamaat

• Harvapuustoisia, perinteisesti karjan laiduntamia alueita.
• Kasvillisuus ja puuston lajit vaihtelevat
• Hoito perustuu laidunnukseen, joskus myös niittoon.
• Tarjoavat runsaslajisen elinympäristön, mutta vaativat jatkuvaa hoitoa.

Niityt

• Puuttomia tai lähes puuttomia alueita.
• Runsaslajisia niittykasveja, usein perinteisen maatalouden jäljiltä.
• Hoidetaan niittämällä tai laiduntamalla.
• Avoin alue, jossa valo ja lämpö pääsevät maahan, hyönteisille tärkeitä elinympäristöjä.

Suojavyöhykkeet

• Usein pellon tai vesistön reunoilla sijaitsevia vähäpuustoisia alueita.
• Kasvillisuus vaihtelee ravinteisuudesta ja kosteudesta riippuen.
• Hoito laiduntamalla tai niittämällä.
• Edistävät biodiversiteettiä, toimivat hyönteisten- ja linnuston elinympäristöinä.

Linkit luonnonlaidunnukseen liittyen:

1. Luonnonlaitumet, Ruokavirasto
2. Lampaat luonnonlaitumilla
3. Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten laadukas hoito
4. 100 askelta luonnon monimuotoisuuteen
5. Naturbetesmarker Skötsel, opas luonnonlaidunnukseen ruotsiksi
6. Opas maatalousluonnon monimuotoisuuden ja laidunnuksen edistämiseksi

 

Perinnebiotoopit

Perinnebiotooppi on luonnonympäristö, joka on syntynyt ja muotoutunut perinteisen maatalouden kautta, kuten laidunnuksen tai niiton vaikutuksesta. Tyypillisiä perinnebiotooppeja ovat kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Ne ovat runsaslajisia ja mosaiikkimaisia alueita, joita ei ole lannoitettu, muokattu tai kylvetty, ja jotka tarjoavat elinympäristön monille kasveille, hyönteisille ja linnuille. Perinnebiotoopit ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle, ja niiden hoito perustuu perinteisiin menetelmiin, kuten laiduntamiseen tai niittoon. Noin neljännes Suomen uhanalaisista lajeista elää perinnebiotoopeilla.

Perehdy perinnebiotooppeihin, Ruokavirasto

Luonnon ja maiseman monimuotoisuus, perinnebiotoopit

 

Hyvät luonnonlaitumet lampaille

Hyvä luonnonlaidun lampaille on alue, joka tarjoaa riittävästi ravintoa ja turvallisen maaston. Lampaille soveltuvan luonnonlaitumen tulisi olla vähäpuustoinen ja avoin, jotta valo ja lämpö pääsevät maahan saakka. Hyvä laidunalue sisältää monipuolisia kasvilajeja, kuten heiniä ja niittykasveja. Lampaat ovat myös hyviä vieraslajien torjujia, mutta laidunalueen tulisi sisältää monipuolinen kasvilajisto. Hyvällä lampaiden luonnonlaitumella on riittävästi kuivaa ja suojaisaa paikkaa, jossa lampaat voivat levätä. Alueella tulisi olla myös tiheikköä ja puista sekä pensaita, jotka tarjoavat suojaa auringolta, tuulelta ja hyönteisiltä. Lampaiden vesihuoltoon ja loispaineeseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Luonnonlaitumet eivät pääsääntöisesti sovellu kartisoille tai tiineille uuhille. Lisäksi laidunnuksen tulee olla suunniteltua: sopiva eläinmäärä suhteessa laidunalueen kokoon ja rehuntuottokykyyn estää ylilaidunnusta ja ylläpitää kasvillisuuden monimuotoisuutta.