Ruokinta

Lampaan ruokinta – tehokkuutta pötsin ehdoilla

Lammas on pieni märehtijä, jonka ravinnon hyväksikäyttö perustuu pötsissä elävien mikrobien toimintaan. Näiden pieneliöiden ansiosta lammas kykenee sulattamaan karkearehua, kuten erilaisia heinäkasveja. Pienen kokonsa vuoksi lammas ei kuitenkaan ole erityisen tehokas kuidun hyödyntäjä, vaan tarvitsee ruokavalioonsa lehtevää ja hyvin sulavaa rehua. 
Erityisesti korkean tuotannon vaiheissa – kuten lopputiineydessä, imetyksessä ja karitsan kasvatuksessa – syöntikyky muodostuu tuotantoa rajoittavaksi tekijäksi. Tällöin rehuannosta voidaan väkevöittää väki- ja valkuaisrehuilla. Lisäksi ruokintaan kuuluvat märehtijöille välttämättömät suola, kivennäis- ja hivenaineet sekä hyvälaatuinen vesi. 

Pötsin toiminta ruokinnan suunnittelun perustana 

Lampaan ruokinnan suunnittelussa on tärkeää ymmärtää pötsin toiminnan perusperiaatteet. Riittävä kuidun saanti on keskeistä, ja esimerkiksi tärkkelyksen liiallinen määrä voi häiritä pötsin mikrobistoa. Ruokinnan muutokset tulee tehdä asteittain, jotta pötsin mikrobit ehtivät sopeutua uuteen rehustukseen.

Ruokintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten eläimen tuotantovaihe, koko, rotu, käytettävissä olevat rehut ja olosuhteet. Taloudellisesti kannattava ruokinta suunnitellaan katraskohtaisesti ja sen toteutumista seurataan aktiivisesti. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun perusrehuista tehdään rehuanalyysi, jonka perusteella ruokintaa täydennetään tuotostavoitteiden mukaisesti. Rehuanalyysi antaa tietoa rehun ravitsemuksellisesta ja säilönnällisestä laadusta. Kivennäisanalyysin avulla voidaan tarkentaa myös kivennäisruokintaa. 

Lampaita punnitsemalla ja kuntoluokittamalla voidaan arvioida syöntikykyä ja ruokinnan onnistumista. Ravinnontarve vaihtelee merkittävästi eri tuotantovaiheissa, ja ennakoiva suunnittelu mahdollistaa kotimaisten rehujen tehokkaan hyödyntämisen. 

Rehun ja veden laatu ratkaisee 

Lammas on herkkä huonolaatuiselle rehulle ja vedelle. Lampurin keskeinen tehtävä onkin huolehtia rehuhygieniasta niin pellolla kuin lampolassa. Parhaat rehut varataan korkeatuottoisiin vaiheisiin, jolloin elimistö on kovimmalla koetuksella ja rehun maittavuus korostuu.

Säilörehun huono säilönnällinen laatu voi aiheuttaa vakavia sairauksia, kuten listerioosia tai klostridioosia. Vaikka sairastumisia ei ilmenisi, heikko rehun laatu heikentää maittavuutta, mikä näkyy tuotannon laskuna tai ruokintaperäisinä sairauksina. Homeisessa rehussa voi esiintyä hometoksiineja, jotka aiheuttavat muun muassa iho- ja limakalvo-oireita, haavaumia, kasvun ja maidontuotannon heikkenemistä, vastustuskyvyn laskua sekä ruoansulatuskanavan häiriöitä. 
Hyvälaatuinen rehu voidaan menettää myös huonon ruokintatekniikan vuoksi. Ilman kunnollisia ruokintapöytiä tai rehunjakolaitteita rehuhävikki kasvaa ja rehun laatu heikkenee. Esimerkiksi pyöröpaalihäkin käyttö vaatii riittävästi syöjiä ympärilleen – muuten rehu pilaantuu tai karitsat pääsevät sotkemaan sen.

Laidun – lampaan luontainen ruokintaympäristö 

Laidun on lampaan luontaisin ja edullisin rehu. Vaikka Suomessa laidunkausi on lyhyt, laitumilla on merkittävä rooli ruokinnassa. Laidunruokinnan hallinta on yksi lammastilan suurimmista haasteista: onnistunut laidunkausi tuottaa laadukasta karitsanlihaa kustannustehokkaasti, kun taas puutteet näkyvät heikentyneenä kasvuna ja lisärehujen tarpeena syksyllä.