Jalostusvalinta

Eläinaines ja jalostus

Jalostusvalinta - miten valita parhaat yksilöt?

Lammastaloudessa jalostus perustuu yksilövalintaan. Kun katrasta perustetaan tai uudistetaan, tavoitteena on jättää eloon parhaat mahdolliset eläimet. Koska karitsa perii puolet ominaisuuksistaan kummaltakin vanhemmalta, on tärkeää tuntea vanhempien tuotantotulokset ja ominaisuudet ennen valintaa.

Mitä ominaisuuksia arvostetaan?

Lihantuotannossa korostuvat koko, rakenne, sikiävyys ja nopea kasvukyky. Suurikokoiset uuhet voivat tuottaa enemmän lihaa, mutta ne kuluttavat myös enemmän rehua. Pienempi uuhi voi olla taloudellisempi ja hoitaa karitsansa paremmin. Siksi valinnassa huomioidaan myös emän lypsy- ja emo-ominaisuudet sekä karitsan syntymätyyppi.

Uuhen lihakkuutta voidaan arvioida ultraäänimittauksilla ja ulkomuotoarvostelulla. Ultraäänimittaus kertoo lihaksen ja rasvan paksuuden millimetreinä, kun taas ulkomuotoarvostelu tehdään tunnustelemalla eläintä eri kohdista. Hyvä uuhi on sopusuhtainen, pitkärunkoinen ja leveälanteinen. Sen rinta on riittävän leveä, selkä suora ja reidet lihaksikkaat. Hyvä rakenne helpottaa karitsointia ja parantaa tuotantotuloksia.

Terveys ja rakenteen yksityiskohdat

Silmissä ei saa olla virheitä, kuten sisäänpäin kääntyneitä silmäluomia, jotka voivat aiheuttaa ongelmia. Jalkojen tulee olla suorat ja vahvat – pihtikintut, länkisääret tai liian suorat kinnerkulmat heikentävät liikkumista. Sorkkien asento ja kunto ovat tärkeitä, sillä virheasennot lisäävät sorkkaongelmien riskiä. Purennan tulee olla normaali, jotta eläin pystyy syömään ja märehtimään kunnolla. Hampaiden kunto kertoo myös iästä: maitohampaat vaihtuvat pysyviksi neljän vuoden ikään mennessä.

Utareen tulee olla tasainen ja hyvin kiinnittynyt, ilman epämuodostumia. Vetimien asento ja koko vaikuttavat karitsan imemiseen. Liikavetimiä ja muita virheitä tulee välttää.

Kasvunopeus ja tuotanto-ominaisuudet

Karitsoiden kasvunopeus on yksi tärkeimmistä taloudellisista tekijöistä. Se riippuu ruokinnasta, hoidosta ja perinnöllisyydestä. Jalostusvalinnassa voidaan hyödyntää BLUP-jalostusindeksejä, jotka auttavat vertailemaan eri katraiden tuloksia. Karitsatuotos kertoo paljon uuhen lypsykyvystä ja emo-ominaisuuksista.

Villan osuus taloudessa on pieni, mutta sen laatu ja määrä voidaan parantaa valinnalla. Villan arvostelu vaatii kokemusta, mutta apua saa jalostusjärjestöiltä. Jalostukseen valittavan uuhen villan tulee olla rodulle tyypillistä, tasalaatuista ja virheetöntä. Villaa arvioidaan useista kohdista, kuten lavoilta, kyljistä ja reisiltä.

Polveutuminen ja sukusiitos

Puhdasrotuisessa jalostuksessa on tärkeää tutkia polveutuminen ja tehdä sukulaisuustarkistus sukusiitoksen välttämiseksi. Eri rotujen kokeiluista saa vertailulukuja tuotosseurannan tilastoista.

Jalostuksen historia

Lampaanjalostuksella on Suomessa pitkä historia. Eläimiä on kantakirjattu vuodesta 1922 lähtien. Suomen maatalousneuvontatoiminta on alkanut lääninlampureista, jotka olivat aikansa lampaanjalostuksen asiantuntijoita.

Jalostus perustuu valintaan. Jokaisessa syntyvässä karitsassa on puolet ominaisuuksistaan kummaltakin vanhemmalta. Sen takia on tärkeä tuntea vanhempien ominaisuudet. Tuotostarkkailussa ominaisuudet mitataan tai arvostellaan ja se muodostaa jalostuksen perustan.

Mitattavien ominaisuuksien jalostuksessa apuna käytetään jalostusarvostelua. Tuotosseurannan viralliset punnitukset tehdään kolmen päivän, kuuden viikon ja neljän kuukauden iässä. Nelikuisille karitsoille tehdään lisäksi selkälihaksen ja -rasvan paksuusmitattauksia ultraäänilaitteella. Elävämuoto-arvostelulla jäljitellään lihakkuusluokitusta. Rakenne arvioidaan sanallisesti. Ikä voi olla karitsoilla  90-150 päivä välillä. Silloin mitattu 4kk paino voi ottaa etukäteen, tai arvostelupäivän jälkeen , mutte ei enemmän kuin 7 päivän aikana. Alkuperäisroduilla myös lampaan villa arvostellaan. Lampaille lasketaan jalostusarvojen ennusteet eli niin sanotut BLUP-indeksit tuotosseurannan tulosten perusteella. Indeksien avulla voidaan helpottaa jalostusvalintaa.

Jalostusarvon ennusteet kuvaavat eläinten periyttämiskykyä kussakin ominaisuudessa suhteessa muihin saman puhdasrotuisiin lampaisiin. Kasvunopeudelle, lihakkuudelle, rasvoittuvuudelle ja muotoluokan ennusteelle lasketaan omat osaindeksinsä. Jalostusarvo saadaan laskettu myös eläimille, joilla ei ole omaa tulosta ominaisuudessa lainkaan, siinä tapauksessa lampaalle lasketaan indeksit sukulaisten tuloksista.

Jalostusarvostelu on tärkeä puhdasrotuisille lampaille, mutta myös risteytyslampaille, jos ne ovat mukana esim. kolmeroturisteytystuotannossa. F1 sukupolvelle lasketaan kasvuindeksit.

Kantakirjattuille aikuisille lampaille on mahdollista lisäksi tehdä arvoluokitus. Sen edellytys on, että uuhelle tai pässille on aikuispaino, tuotoksista on oltava mitattu karitsoiden 42pv. paino. Karitsatuotos lasketaan uuhille ja myös pässeille. Arvoluokitukseen otetaan huomioon myös sikiävyys. Sanallisessa kuvauksessa arvostellaan uuhien ja pässien ulkomuoto, villa ja luonne. Vanhemmilla pässeille lasketaan tilastoihin mukaan myös tyttärien karitsatuotos, koska se on oleellinen tieto nuorten uuhien valinnassa tilalla. Pässeillä on mahdollista ottaa samalla rakenne-mitat,  että voidaan numeroiden perusteella todeta, onko pässi korkea tai pitkä. Se tuo lisäarvoa tietojen keruuna, koska lampaita on mitattu jo vuodesta 1922, pystytään seuraamaan myös rakenne osalta jalostus-valinnan vaikutusta.

Roduittain arvoluokituksesta löytyy tietoa kantakirjoista, mitä on ladattu ProAgria lammas ja kantakirja toiminnan alle. Ne ohjesäännöt ovat myös ohjeeksi, jos tilalla mietitään, mitä tasoisia uuhet esimerkiksi ovat.

Eläinten valinnassa on tärkeä, että omilla paritusvalinnoillaan vaikutetaan siihen, että kuuden sukupolven perusteella lasketut sukusiitosasteet pysyvät riittävän alhaisina. Tämä on tärkeä ei ainoistaan alkuperäisroduilla, mutta myös tuontiroduilla, koska populaatiot ovat pienet.

Indeksitietojen käyttö jalostussuunnittelussa

Vain pieni osa ominaisuuksista on toistaiseksi indeksilaskennassa.

Valintatilanteessa kannattaa kiinnittää huomiota eli onko eläin hyvinvoiva ja terve.

Tärkeitä ovat:

• Riittävä rakenne (selkä, jalat) ja hyvä purenta, koska vaikuttavat eläimen kykyyn kestää tuotannossa terveinä
• Villa, luonne
• Pässillä kivesten koko

Eläimen elämässä on useita vaiheita, joissa joudutaan tekemään päätöksiä

•  Seuraavan sukupolven vanhempien valinta
• Eläimen itsensä valinta tuotosominaisuuksien suhteen
• Päätös eläinten jatkosta sen saatua ensimmäiset jälkeläiset
• Jalostuseläimen poistopäätös

Lampaille ei julkaista polveutumisindeksejä - keskimäärin jälkeläiset ovat vanhempiensa keskiarvo ja arvosteluvarmuus on puolet vanhempien arvosteluvarmuuksien keskiarvosta

Indeksiominaisuudet uuhella ja pässillä mahdollisimman hyvät

• Keskitytään tuotannon kannalta tärkeisiin ominaisuuksiin: tuotos, terveys, kestävyys, rakenne, luonne
• Ei omia tai lähisukulaisten perinnöllisiä vikoja, pahoja rakennevikoja

Vaikka vanhemmiksi on valittu parhaat tai ainakin hyvät, jälkeläisten kesken on vaihtelua, siksi nuoret siitoseläimet pitää arvostella. Vanhempien arvostelu varmistuu samalla kun ensimmäinen jälkeläissukupolvi on mitattu.

Indeksi voi muuttua kumpaan suuntaan tahansa lisätiedon myötä!

Samaan aikaan jos populaatiossa tapahtuu perinnöllistä edistymistä, nuorten eläinten indeksit ovat keskimäärin parempia kuin vanhojen. Tämä toteutuu, jos perinnöllisesti paremmat on valittu seuraava sukupolven vanhemmiksi. Huono pässi pois - jos sen arvostelu on varmentunut, se tuskin muuttuu enää parempaan. Hyvä pässi jatkokäyttöön tuotantoeläimet, seuraava sukupolvi. Pienessä populaatiossa voi katsoa, montako prosenttia populaation karitsoista on yhdeltä pässiltä jätetty jalostukseen. Ei selkeitä suosituksia, tärkeää että rodussa kuitenkin riittävästi pässejä käytössä.

Tuotostasoa ei ratkaise pelkät jalostusarvot. Perimä ratkaisee tuotoksen ja laadun ylärajan, mutta ilman sopivaa ruokintaa, laidunkiertoa, loistorjuntaa ym. eläimet eivät tuota. Jalostusarvostelukaan ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla, jos ulkoiset olosuhteet vaikuttavat poikkeuksellisesti eläimen tuotokseen.

Isommassa populaatiossa valinta toimii paremmin, mutta pienemmässäkin saadaan edistystä aikaan, kun toimitaan pitkäjänteisesti sukulaisuudet huomioiden.

Lihakkuus ja vuonuekoko

Oikein lihakkailla uuhilla, jotka on astutettu erittäin lihakkaalla pässillä, on suurempi karitsakuolleisuus, mutta tämä koskee lähinnä liharotuja. Suomenlampaalla ei ollut havaittavissa vielä ongelmia lihakkuuden ja syntyneiden tai eloonjääneiden osalta.

Mihin ollaan eläintä valitsemassa?

• Lihantuotantouuhien vanhemmiksi
  • emo-ominaisuudet, kasvu, kohtuullinen lihakkuus
• Lihantuotantokaritsojen isiksi
  • Huippukasvu, huippulihakkuus tai myös muut tekijät voivat olla tärkeitä: laidunnusominaisuudet, karkearehunkäyttö
• Puhdasjalostukseen
  • Monipuolisemmin sekä ominaisuudet että sukulaisuus
• Rodun säilytykseen
  • Monimuotoisuuden säilytys, tuotanto-ominaisuudet (koska ilman niitä säilytys kallista)

Koonnut Kaie Ahlskog ja Marja-Liisa Sevón-Aimonen luentomateriaalista.

 

Lue lisää:

Jalostusvalinnat lammastaloudessa (pdf)
Indeksitietojen käyttö lampaiden jalostussuunnittelussa (pdf) 
Suomenlampaan jalostusopas (pdf)

Webinaaritallenteita: