Lammas ABC
Kantakirja ja tuotosseuranta
Eläinaines ja jalostus
Kantakirja
Kantakirjausohjesääntö määrittää jalostukselliset suuntaviivat. Aikuisten lampaiden kantakirjausarvostelu oli ennen indeksijalostuksen aikakautta hyvin suosittua. Järjestelmä on edelleen käytössä, mutta sen suosia on laskenut vuosien varrella.
Kantakirjausarvostelu täydentää hyvin karitsoiden jalostusarvostelua, sillä siinä saadaan tietoa aikuisten lampaiden painoista ja rungonmitoista, rakenteesta, emo-ominaisuuksista sekä villan laadusta.
Kantakirjaus perustuu kantakirjausohjesääntöön. Kullekin rodulle on laadittu oma kuvauksensa, jossa määritellään rotukohtaiset jalostustavoitteet. Kantakirjausohjesääntö on siten koko lampaanjalostuksen perusta. Rodun kantakirjassa on pääosasto, joka jakaantuu perusluokkaan ja kolmeen arvoluokkaan. Lisäksi kantakirjassa on lisäosasto, joka jakaantuu kolmeen sukupolviluokkaan. Kaikki tuotosseurantaan kuuluvat puhdasrotuiset suomenlampaat kuuluvat kantakirjan perusluokkaan, josta ne voivat siirtyä arvoluokkiin jalostusarvostelun jälkeen.
Arvosteltavat lampaat luokitellaan kantakirjauksen yhteydessä osaominaisuuksittain eri luokkiin. Luokkien raja-arvot on kuvattu kantakirjausohjesäännössä. Korkeimpaan eli I-luokkaan yltää vain pieni osa populaatiosta.
Tuotosseurantarekisteri muodostaa kantakirjarekisterin perustan. Jokainen tuotosseurantaan kuuluva eläin kuuluu siten lampaiden kantakirjarekisteriin. Varsinainen kantakirjausluokitus tapahtuu kantakirjausarvostelun yhteydessä. Kantakirjausarvostelun hyväksytysti läpäissyt lammas saa yksilökohtaisen kantakirjanumeron.
Kantakirjaustoimintaa säädellään kotieläinjalostuslailla. Kaikilla EU-hyväksytyillä jalostusjärjestöillä on oikeus kantakirjanpitoon ja -arvosteluun. Hyväksyttyjä jalostusjärjestöjä lampaille Suomessa ovat Föreningen Ålandsfåret ahvenanmaanlampaalle sekä ProAgria useimmille lammasroduille.
Lampaiden tuotosseuranta
ProAgria, lampaiden tuotosseuranta
Tuotosseurantaa toteutetaan Suomessa International Committee for Animal Recording (myöhemmin ICAR) -järjestön julkaisemien ohjeiden pohjalta siten, että laadullisena tavoitteena on aina ICAR-laatusertifikaattiin oikeuttava taso. ProAgria Keskusten Liitto johtaa ja valvoo lampaiden tuotosseurantaa Suomessa. ProAgria Keskusten Liitto käy vuosittain tuloskeskustelut tuotosseurantaa toteuttavien ProAgria keskusten kanssa ja asettaa noudatettavat laatutavoitteet. ProAgria Keskusten Liitto hyväksyy seurantatulosten käsittelyn teknisen toteuttajan ja laskentatavan sekä valvoo sen toimintaa. ProAgria Keskusten Liitto vastaa tuotosseurannan kehittämisestä yhdessä lampureiden, ProAgria keskusten ja Mtech Digital Solutions Oy:n kanssa.
Tuotosseurannan punnitukset
Tuotosten laskeminen
Tuotosseurantaohjelmaan tallennettujen tietojen perusteella lasketaan tuloksia, joita ovat vuonuekoko, elinikäistuotos, bruttokasvu ja nettokasvu.
Kerätyistä tiedoista lasketaan myös yksilökohtaisia, tilakohtaisia, alueellisia ja valtakunnallisia yhteenvetoja.
Valtakunnallisia yhteenvetoja julkaistaan vuosittain ProAgrian ja Suomen Lammasyhdistyksen toimesta.
Lammastuotosseurannan-vuosiyhteenveto-2024.pdf
ProAgria ylläpitää lampaiden tuotosseurantaa ja kantakirjaa – tavoitteena on turvata geenivarojen kestävä käyttö sekä ylläpitää luotettavat ja laajat sukulaistiedot sekä korkeatasoiset tuotostiedot. Palveluiden jatkuvalla kehittämisellä turvataan jatkossakin laadukkaat lammaspalvelut. Tilakoon kasvaessa tuotostulosten mittaamisen merkitys korostuu ja tuotostietoja hyödynnetään yrityksen johtamisessa ja toiminnan hallinnassa aktiivisesti eläinaineksen jalostuksen ohella. Sukusiitoksen hallinta nousee tärkeimmäksi roduilla, joiden kokonaismäärä on pieni
Jalostusarvon laskeminen
ProAgrian lammasasiantuntija mittaa selkälihaksen ja rasvan paksuuden 90–150 päivän (mieluiten 100–140 päivän) ikäiseltä karitsalta. Mittaus tehdään kaikille tilan puhdasrotuisille eläimille lukuun ottamatta esimerkiksi sairaudesta johtuen huomattavan alipainoisia yksilöitä. Mittaus tehdään karitsan selästä oikealta puolelta viimeisen kylkiluun kohdalta. Mittaustulos (mm) tallennetaan selkälihaksesta ja rasvasta yhden desimaalin tarkkuudella. Rasvan paksuus saadaan kahdesta eri kohdasta mitatun tuloksen keskiarvona.
Karitsoiden 4 kk:n painojen pohjalta kaikille puhdasrotuisille lampaille määritetään BLUP-eläinmallimenetelmällä jalostusarvot, joita ovat 4 kuukauden indeksi, lihakkuus- ja rasvaindeksi sekä näistä laskettu lihantuotantoindeksi. Lisäksi lasketaan EUROP-indeksi. Ennen laskentaa painot korjataan iän suhteen kullekin rodulle erikseen. Lisäksi laskennassa otetaan huomioon kaikki eläimen sukulaistiedot sekä vuoden, rodun, tilan, sukupuolen, vuonuekoon ja emän iän vaikutus eläimen tuloksiin. Tulosten laskenta ja vertailu tehdään aina maanlaajuisesti roturyhmittäin.
Indeksilaskenta
Indeksilaskenta on aloitettu v.1992. Lampaille lasketaan jalostusarvojen ennusteet eli niin sanotut BLUP-indeksit tuotosseurannan tulosten perusteella. Indeksien avulla voidaan helpottaa jalostusvalintaa.
Jalostusarvon ennusteet kuvaavat eläinten periyttämiskykyä kussakin ominaisuudessa suhteessa muihin saman rotuisiin lampaisiin. Kasvunopeudelle, lihakkuudelle, rasvoittuvuudelle ja teurasluokan ennusteelle lasketaan omat osaindeksinsä. Lihantuotantoindeksi kokoaa tiedot yhteen. Lihantuotantoindeksin painotukset ovat: lihakkuus 50 %, kasvunopeus 40 % ja rasvoittuvuustaipumus 10 %.
Jalostusarvojen ennusteiden keskiarvo on 100. Noin kaksi kolmannesta valtakunnan lampaista saa indeksiarvon 90-110. Jalostuksellisesti ollaan kiinnostuneita ääripäistä ja eläinten välisistä eroista katraan sisällä. Kaikkein heikoimmat karsitaan ja isäpässit sekä niiden emät pyritään valitsemaan huippuyksilöistä. Myös uuhien tasoa pyritään nostamaan valinnan avulla.
Indeksit lasketaan nykyään joka viikko. Laskentatiheys on kansainvälisesti verrattuna hyvin nopea, ja luo hyvän pohjan lampaanjalostukselle.
BLUP-indeksit ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Ne kuvaavat yksinomaan kyseistä ominaisuutta, eivätkä ole vertailukelpoisia rotujen kesken. Indeksilaskentaa ei toistaiseksi tehdä emo-ominaisuuksille, rakenteelle tai villan laadulle, mikä tulee huomioida jalostusvalinnassa. Eläinten rakennearvostelu toimii pohjana terverakenteisten lampaiden kasvatuksessa. Emo-ominaisuuksissa tuotosseurannan raportit ja kasvattajan karitsointimuistiinpanot ovat korvaamattomia.
Indeksitietoja lampaiden jalostukseen
Isälinjoja ja sukusiitosasteita
Lampaanjalostuksen merkittävin uhka on perimän yksipuolistuminen ja sukusiitostaantuma. Geenipoolin laajuudesta huolehditaan monin eri tavoin. Merkittävin keino on sukusiitoslaskenta. Tuotosseurannan työkalujen avulla paritusyhdistelmien sukusiitosasteet voidaan laskea jopa 20 sukupolven avulla. Lampaanjalostuksessa pyritään alle kolmen prosentin sukusiitosasteisiin.
Eri lammaspopulaatioita on pilkottu pienempiin sukulaisryhmiin isälinjoituksen avulla. Järjestelmä on luotu 2000-luvun alussa silloisten sukulaisuustietojen perusteella. Lammasasiantuntijat ja kasvattajat seuraavat eri isälinjojen käyttöä ja huolehtivat harvinaisten sukuhaarojen säilymisestä. Kuitenkin myös uusia työkaluja sukusiitoksen ennaltaehkäisyyn tarvitaan, koska isälinjojen vaikutus puolituu jokaisessa sukupolvessa. Geneettistä yksipuolistumista voi tapahtua emien kautta kuin varkain isälinjajärestelmää käytettäessä.
Isälinjojen tarkoituksena on helpottaa jalostuspässien valintaa käytännön työssä ja pyrkiä edistämään geenivarojen monipuolista käyttöä. Jos harvinaisista sukulinjoista ei pidetä huolta eläinaines kaventuu ja sukusiitosaste nousee. Varsinkin harvinaisilla roduilla suositellaan käyttämään monipuolisesti eri linjoja ja käyttämään rotaatio paritusta hyödyksi. NettiKatras-ohjelmiston sukulaisuustarkistus ja astutusryhmien teko toiminto auttaa jalostussuunnitelman tekemisessä. Pässilinjan kirjain on merkitty eläimen nimen eteen.
Lähde: LammasWiki, ProAgria Lampaiden tuotosseuranta