Hiililaidunnus ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Hiilijalanjälki lammastiloilla

Laidunnuksella pystytään sitomaan tehokkaasti hiiltä maaperään. Tutkimuksissa on todettu, että suurimmat hiilensidonnat on saavutettu laidunnusjärjestelmissä, joissa laidunnuspaine on lyhytaikainen ja voimakas, minkä jälkeen kasvien annetaan palautua ennen uutta laidunnusta. Korkea eläintiheys ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Olennaista on riittävä laidunlepo (30–100 päivää), joka turvataan käyttämällä useita lohkoja tai siirtämällä eläimiä ajoittain pois laidunalueelta.

Miten laidunnus sitoo hiiltä maaperään?

Kompensoidakseen syödyn biomassan kasvit kehittävät vahvemman juuriston. Laidunnus stimuloi uutta kasvua, jolloin kasvit yhteyttävät enemmän ja siirtävät hiiltä juuristoon. Syvät juuret lisäävät pitkäkestoisen hiilen varastoitumista maaperän alempiin kerroksiin, joista se vapautuu hitaammin.

Kun juuria kuolee ja uutta kasvillisuutta syntyy, niistä jäävä orgaaninen aines kertyy maahan. Tämä orgaaninen hiili parantaa maaperän rakennetta ja vedenpidätyskykyä sekä toimii pitkän aikavälin hiilivarastona.

Myös laiduneläinten ulosteet rikastuttavat maata ja aktivoivat maaperän hajottajayhteisöjä. Nämä mikrobit sitovat hiiltä maahiukkasiin ja muodostavat vakaita humusyhdisteitä.

Pidemmät palautumisjaksot laidunnuksen välillä ja kiertolaidunnus mahdollistavat kasvien maksimaalisen biomassan muodostumisen sekä juuriston uusiutumisen. Tämä nostaa hiilen sidonnan tehokkuutta.

Miten lisätä hiilensidontaa laidunnuksella?

Pidä laidunnusjaksot lyhyinä

• 1–5 päivän laidunnus on hyvä tavoite. Lohkoja voi pienentää kevyillä aidoilla tai käyttää kaistasyöttöä. Hitaan kasvun aikana laidunkiertoa on pidennettävä.

 Varmista riittävät, mutta kohtuulliset lepojaksot

• Kasvien täytyy ehtiä palautua, mutta liian pitkät lepojaksot heikentävät kasvua ja lisäävät varjostusta. Lepoaika pitenee, kun kasvu hidastuu, mikä edellyttää tilannetajuista, olosuhteisiin sopeutuvaa laidunnusta. Eri kasvilajit tarvitsevat eripituisia lepojaksoja.

Jätä kasville lehtiä uutta kasvua varten ja pidä maaperä peitettynä

• Maahan tallattu rehu ruokkii maaperäeliöitä ja säilyttää kosteutta. Liian lyhyeksi syöty kasvusto toipuu hitaammin uuteen kasvuun, johon voidaan vaikuttaa laidunkierrolla.

Miten laidunnus auttaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa?

Laidunnus mahdollistaa ruoantuotannon alueilla, jotka eivät muutoin sovellu viljelyyn.

Laidunnus luonnonlaitumilla vähentää painetta muuttaa hiiltä sitovia luonnonalueita viljellyksi, mikä tukee ilmastonkestävyyttä. Luonnonlaidunnuksella voidaan tuottaa ruokaa kohtalaisen pienin tuotantopanoksi, ilman maanmuokkauksia tai lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita.

Sopivasti mitoitettu laidunnus ylläpitää ja  lisää avoimia elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisia ja muutoskestäviä.

Monimuotoinen ekosysteemi kestää lämpötilavaihteluita, tuholaisia ja sään ääri-ilmiöitä paremmin eli sillä on resilienssiä.

Hyvin toteutettu laidunnus voi lisätä biomassan tuotantoa, kiihdyttää hiilen sitoutumista maaperään ja tehostaa juurten hiilensidontaa. Eläinten lanta lisää maaperän mikrobiologista aktiivisuutta ja tätä kautta hiilen sidontaa

Laidunnus lisää kasvien resilienssiä ja sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin

Laidunnuksessa kasvin kasvu häiriintyy, sitä syödään ja tallataan. Tämä lisää kasvien resilienssiä, koska se käynnistää kasvin puolustus- ja korjausreaktiot, jotka vahvistavat ja stimuloivat kasvua ja juuristoa, lisäävät varastointikapasiteettia ja monipuolistavat kasvustoa. Lisääntynyt resilienssi parantaa kasvien kykyä selviytyä kuivuudesta, taudeista ja muista stressitekijöistä. Jatkuva tai sopivasti kiertävä laidunpaine edistää kasvuston uudistumista ja monimuotoisuutta sekä parantaa maaperän rakennetta ja mikrobitoimintaa, jolloin kasvit kestävät paremmin erilaisia stressitekijöitä.

Laidunnus saa kasvit kasvattamaan syvemmät ja laajemmalle levinneet juuret, jonka vuoksi ne sietävät kuivuutta paremmin. Laaja-alainen juuristo kerää vettä isommalta alueelta. Tämä mahdollistaa kasvun jatkumisen myös pitkien kuivuusjaksojen aikana.

Laidunnus häiritsee kasvien kasvua sopivasti, jos se toteutetaan oikealla laidunpaineella. Tämä saa aikaan kestäviä ja sitkeitä yksilöitä, joilla on myös korkeampi kestävyys lämpötilan vaihteluihin. Kasvit, jotka sietävät lämpöä ja äkillisiä lämpötilan muutoksia, pystyvät ylläpitämään toimintojaan myös helleaaltojen ja poikkeuksellisten kylmäjaksojen aikana.

Ilmastonmuutos lisää tautien ja tuholaisten esiintymistä. Resilientit kasvit kestävät paremmin myös näitä paineita.

Yhteenvetona, muutoskestävät kasvit palautuvat helpommin mistä tahansa stressitekijöistä, kuten tulvista, myrskyistä, tuholaisista ja kuivuudesta, jotka aiheuttavat kasvillisuudelle häiriöitä. Resilientit kasvit pystyvät palautumaan nopeammin. Elinvoimainenja nopeasti uudistuva kasvusto laidunalueella ehkäisee eroosiota ja turvaa maaperän peitteisyyden.

Teksti ja kuvat: Tarja Lahtinen Collin