Lammaskatraan perustaminen

Lammaskatraan perustaminen ja jalostuseläinten hankinta

Kun suunnittelet uuden lammaskatraan perustamista, ensimmäinen ja tärkein päätös liittyy jalostuseläinten hankintaan. On hyvä miettiä jo alkuvaiheessa, mistä eläimet tulevat ja millaisia ominaisuuksia niiltä odotetaan. Useimmiten katras aloitetaan nuorilla uuhilla, jotka tilataan keväällä, jos tavoitteena on saada lampaat syksyllä lampolaan. Vaihtoehtoisesti voit ostaa uuhet lopettavalta tilalta, mikäli sopivia eläimiä löytyy. Jos haluat lampaita heti laitumille, syksyllä syntyneet karitsat voivat olla hyvä ratkaisu.

Tunnetusta katraasta ostetut uuhikaritsat ovat yleensä jo valikoituja, mutta ostajan kannattaa silti tehdä oma tarkka arvio. Valinnassa kiinnitetään huomiota villan ja rakenteen laatuun, sikiävyyteen sekä karitsan painoon ja kasvukykyyn. Paino kertoo paljon eläimen kehityksestä, ja kookkaista karitsoista kasvaa hyvällä ruokinnalla vahvoja emoja, jotka puolestaan periyttävät nämä ominaisuudet jälkeläisilleen. Lisäksi voidaan tehdä lihakkuus- ja muotoarvostelu, jotka antavat lisää tietoa jalostusarvosta.

Hyvän uuhen koko vaihtelee rodun mukaan. Pienet rodut painavat yleensä 50–65 kiloa, keskikokoiset 65–80 kiloa ja suuret yli 80 kiloa. Rodun valinta ei kuitenkaan perustu pelkästään kokoon, vaan siihen, mitä tilalla tavoitellaan. Onko tarkoitus tuottaa lihaa, villaa tai maitoa? Vai onko kyse maisemanhoidosta, harrastuksesta tai alkuperäisrotujen säilyttämisestä? Jokainen tavoite ohjaa valintaa eri suuntaan.

Rodun ominaisuuksia kannattaa tarkastella monipuolisesti. Karitsatuotos, sikiävyys, kasvukyky, maidontuotanto, villan laatu, rehunkäyttökyky, teurasruhon ominaisuudet ja tautien vastustuskyky ovat kaikki tekijöitä, joilla on merkitystä. Esimerkiksi sikiävyys on alkuperäisroduilla yleensä korkea, mikä tuo lampurille lisää vastuuta karitsoinnin valvonnassa ja ruokinnan suunnittelussa. Suurissa katraissa riittävä sikiävyys on keskimäärin 2–2,4 karitsaa per uuhi.

Hyvä emo on rauhallinen, kykenee synnyttämään ja hoitamaan karitsansa ilman apua ja tuottaa terveitä jälkeläisiä. Sukusiitosperimää kantavia uuhia ei valita jalostukseen. Karitsakuolleisuuden tulisi pysyä alle viidessä prosentissa tuontiroduilla ja alle 11 prosentissa alkuperäisroduilla. Jalostuksen tueksi on tärkeää pitää kirjaa karitsoinneista, syntymäpainoista ja kasvunopeudesta sekä poikima-avun tarpeesta.

Kun nämä asiat otetaan huomioon, lammaskatraan perustaminen onnistuu ja tilan tuotantotavoitteet voidaan saavuttaa. Huolellinen suunnittelu ja seuranta ovat avain menestykseen.