Lammastuotannon tuotantomallit

Tilan johtaminen

Lammastuotannossa on useita erilaisia tuotantomalleja, joilla voidaan optimoida tuotannon tehokkuutta ja kannattavuutta. Tuotantotavan valintaan vaikuttavat tilan resurssit, markkinatilanne ja tuottajan tavoitteet. Tässä käsitellään luomutuotantoa, laajaperäistä ja intensiivistä tuotantoa sekä kaksivaihekasvatusta.

Luomutuotanto – luonnonmukaista, mutta vaativaa

Lammas sopii hyvin luomutuotantoon tietyin edellytyksin. Erityisesti sikiävillä lampailla voi olla haasteellista kattaa ravinnontarvetta, ellei nurmirehu ole erittäin sulavaa. Tuotantovaiheen (tunnutus, imetys, karitsan kasvatus) rehu on korjattava ajoissa, ja sitä täydennetään viljalla, palkokasveilla ja rypsipuristeella.

Luomutuotannossa on tavanomaiseen tuotantoon verrattuna useita lisävaatimuksia, kuten:

• Suurempi eläintilavaatimus – eläimille on varattava enemmän tilaa.
• Ikkunapinta-alavaatimus – rakennusten on täytettävä tietyt luonnonvaloa koskevat vaatimukset.
• Luomurehuvaatimus – eläinten ruokinnan on täytettävä luomustandardit.
• Kaksinkertaiset varoajat lääkityksillä – luomulääkityksen säädökset ovat tiukemmat.
• Laidunnus- ja ulkoilutuspakko – eläinten on päästävä laitumelle tai ulkoilemaan riittävästi.
• Tarkka kirjanpito ja vuosittaiset tarkastukset – valvontaprosessi on tiukempi kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Vaikka luomutuotanto asettaa lisävaatimuksia, sillä on myös etuja. Luomukaritsanlihalla on hyvä kysyntä, ja monet teurastamot maksavat siitä luomulisän, mikä voi parantaa tuotannon kannattavuutta.

Laajaperäinen tuotanto – matalat panokset ja luonnonlaitumien hyödyntäminen

Laajaperäisessä tuotannossa pyritään minimoimaan tuotantopanokset ja optimoimaan tukien hyödyntäminen. Lihantuotanto perustuu pääasiassa laidunkasvatukseen, jossa käytetään luonnonlaitumia ja monimuotoisuuskohteita mahdollisimman tehokkaasti. Teurastus ajoitetaan yleensä laidunkauden loppuun, jolloin teurastamoille on runsaasti tarjontaa. Tämä voi kuitenkin johtaa alhaisempiin tilityshintoihin. Lisäksi, jos laidunkasvatus ei ole optimaalista, kasvatusaika pitenee, ja karitsoita saatetaan joutua kasvattamaan kevääseen asti, mikä heikentää tuotannon kannattavuutta merkittävästi.

Intensiivinen tuotanto – nopea kasvu ja tehokkuus

Intensiivisessä lammastuotannossa tavoitteena on kasvattaa karitsat mahdollisimman nopeasti teuraskypsiksi tukemalla niiden maksimaalista kasvukykyä ruokinnan avulla. Karitsoinnit ajoitetaan niin, että teuraat ovat valmiita silloin, kun hinta on parhaimmillaan. Karitsat laidunnetaan peltolaitumilla omilla lohkoillaan, kun taas uuhet voivat hyödyntää luonnonlaitumia.

Tuotannon tehostamiseen voidaan hyödyntää myös tiheää karitsointia, mikäli tilalla on siihen sopivat rodut. Tiheässä karitsoinnissa uuhi poikii noin kahdeksan kuukauden välein, eli kolme kertaa kahdessa vuodessa. Tämä mahdollistaa eläinaineksen, rakennusten ja työvoiman tehokkaan hyödyntämisen.

Intensiivinen tuotanto vaatii vahvaa osaamista niin eläinten hoidossa kuin rehuntuotannossakin. Talvikaritsointiin tarvitaan hyvin varusteltu lampola, joka tarjoaa karitsoille optimaalisen kasvuympäristön. Teurastus ajoitetaan tarkasti markkinatilanteen mukaan, jotta lihasta saadaan paras mahdollinen hinta. Tämä vaatii hyvää markkinatuntemusta ja huolellista tuotannonsuunnittelua.

Kaksivaihekasvatus – yhteistyötä ja resurssien optimointia

Kaksivaihekasvatuksessa karitsankasvatus eriytetään toiselle tilalle, mikä mahdollistaa tuotannon tehokkuuden lisäämisen. Uuhilampolassa keskitytään laadukkaiden karitsoiden tuottamiseen ja kasvattamiseen vieroitusikään asti. Tämän jälkeen karitsat siirtyvät erilliselle kasvatus- tai loppukasvatustilalle, jossa ne kasvatetaan teuraskypsiksi.

Tämä malli antaa uuhilampolalle mahdollisuuden pitää enemmän eri vuodenaikoina poikivia emolampaita, sillä karitsoiden jatkokasvatukseen tarvittavat resurssit, kuten karsinatilat ja rehut, jäävät uuhien käyttöön. Kasvatuslampola puolestaan voi keskittyä karitsoiden tehokkaaseen ruokintaan ja varmistaa tasaisemman teuraseläinten tarjonnan markkinoille.

Kaksivaihekasvatus vaatii hyvää yhteistyötä ja selkeitä sopimuksia tilojen välillä, jotta tuotannon laatu ja tehokkuus säilyvät korkeina. Karitsoiden alkuperän tulisi olla yhtenäinen, ja niiden alkukasvatusolosuhteiden mahdollisimman samankaltaiset, jotta ne sopeutuvat helposti uuteen kasvuympäristöön.

Kaksivaihekasvatuksen kannattavuuslaskuri