Nurmen perustaminen

Rehuntuotanto

Hyvin perustettu nurmi on tulevien satojen perusta. Tasainen ja tiheä kasvusto syntyy, kun pellon peruskunto on hyvä ja nurmen perustamistyöt tehdään huolellisesti.

Toimenpiteet ennen kylvöä

Vesitalous kuntoon

Toimiva vesitalous on elintärkeää nurmiviljelylle. Märällä pellolla viljelytoimenpiteet vaikeutuvat, tiivistymisriski kasvaa ja kasvien juuristo kärsii hapenpuutteesta. Vesitalouden ylläpito alkaa piiriojien kunnon seurannasta. Kasvillisuus ja liettyminen voivat ajan myötä heikentää ojien kuivatuskykyä, jolloin perkaus on tarpeen.

Salaojitetuilla lohkoilla märkyysongelmat voivat johtua tukkeutuneista tai rikkoutuneista salaojista, pellon painumisesta tai tiivistymistä. Salaojien huuhtelu auttaa avaamaan liettymis- ja ruostetukkeumia. Erityisesti eloperäisillä mailla pellon painuminen voi nostaa salaojat liian lähelle pintaa, jolloin kuivatusvara heikkenee merkittävästi. Jossain tapauksissa lohkon täydennysojitus on tarpeellista.

Pinnanmuotoilu

Nurmen perustamisen yhteydessä lohkon pinta kannattaa muotoilla niin, että pintavedet ohjautuvat tehokkaasti ojastoon eikä lohkolle jää painaumia. Epätasainen pelto altistaa seisovalle vedelle, joka voi tukahduttaa nurmen ja kasvattaa talvituhojen riskejä aiheuttaen aukkoja kasvustoon.

Kyntö on hyvä keino tasoittaa peltoa, erityisesti jos nurmi perustetaan vanhan nurmen perään. Kyntö kuohkeuttaa maata ja hautaa kasvijätteet. Tasaukseen voidaan käyttää äestä, jyrää tai lanaa, ja tarkempaan muotoiluun pellontasauslanaa, joka laser- tai GPS-ohjauksella mahdollistaa topografisesti tarkan muotoilun.

Tasaisella pellolla kylvösyvyys pysyy tasaisena, mikä edistää tiheän nurmen syntymistä. Korjuu on nopeampaa ja siistimpää, eikä maata kulkeudu rehun sekaan. Myös suurimmat kivet kannattaa kerätä pois, jotta ne eivät aiheuta ongelmia rehunkorjuussa.

Kasvinsuojelu ennen perustamista

Ennen nurmen perustamista lohkolta kannattaa torjua kestorikat, kuten juolavehnä, ohdake ja valvatti. Glyfosaattikäsittely ennen perustamista tehoaa parhaiten, kun rikkakasvit ovat kompensaatiopisteessä: juolavehnällä 3–4, ohdakkeella 3–5 ja valvatilla 3–4 kasvulehteä.

Luomuviljelyssä kestorikkoja voidaan torjua kesannoinnilla. Juolavehnän torjunnassa tehokkain menetelmä on juurien nostaminen pellon pinnalle kuivumaan.

Kalkitus

Kalkituksen suunnittelu alkaa ajantasaisesta viljavuusnäytteestä. Näytteen avulla voidaan optimoida lohkon kalkitus ja lannoitus ravinnetasapainon mukaan. Pellon optimi Ca:Mg-suhde on 8. Jos suhde on pienempi, kannattaa käyttää kalsiittikalkkia, jossa on vähän magnesiumia. Suuremmalla suhdeluvulla dolomiittikalkki, joka sisältää magnesiumia, on parempi vaihtoehto.

Kalkitus ei ainoastaan säätele pH:ta, vaan toimii myös Ca- ja Mg-lannoituksena, mikä vaikuttaa rehujen kivennäispitoisuuksiin. Kalkin määrä riippuu maalajista, sen multavuudesta ja lähtö- sekä tavoite pH:sta. Yleisesti kalkituksella pyritään nostamaan pH:ta yhdellä viljavuusluokalla (n. 0,4 pH-yksikköä) esimerkiksi:

• Karkea kivennäismaa (multava): 3 tn/ha
• Savimaa (multava): 7 tn/ha
• Eloperäinen maa: 10 tn/ha

Kertakalkituksessa ei kannata kalkita 10tn/ha enempää, suuremmat määrät tulee jakaa useammalle vuodelle.

Maa happamoituu kasvien ravinteidenoton ja viljelytoimien, erityisesti mineraalilannoitteiden, seurauksena. Siksi ylläpitokalkitus on suositeltavaa vähintään viiden vuoden välein, määrältään noin 5 tn/ha. Luomutuotannossa happamoituminen on hitaampaa.

Nurmilohkon tavoite-pH on kivennäismailla noin 6,5 ja eloperäisillä mailla noin 6,0. Tällöin ravinteet ovat kasvien käytettävissä, maan rakenne paranee ja juuristo kehittyy. Myös pieneliötoiminta, kuten lierot, hyötyvät pH:n noususta. Korkea pH (yli 7) kuitenkin heikentää hivenravinteiden liukoisuutta, joten pH kannattaa nostaa vain kasvin tarpeen mukaan.

Kalkkia voidaan levittää eri vuodenaikoina. Syksyinen sänkilevitys on tehokasta ja pelto yleensä kantavaa. Kalkitusvaikutus alkaa jo seuraavan kevään kasveille. Perinteinen talvi levitys hangelle toimii, jos maa on roudassa ja olosuhteet suotuisat. Keväällä kalkituksen kanssa tulee malttaa levityksen kanssa, koska liian kosteissa olosuhteita pelto tiivisty.

Kalkitusaineet

Kalkitusaineiden koostumus ja liukoisuus vaihtelevat. Hienorakeinen kalkki liukenee nopeammin ja sillä on suurempi neutralointikyky. Kalsiumin ja magnesiumin lisäksi kalkit voivat sisältää muitakin ravinteita. Rakeistetut kalkit voidaan levittää pintalevittimellä.

Rakennekalkki sisältää poltettua tai sammutettua kalkkia, ja se parantaa savimaiden mururakennetta sekä vähentää fosforihuuhtoumia. Rakennekalkit vaikuttavat nopeasti, mutta eivät ole sallittuja luomutuotannossa.

Tuhkilla ja teollisuuskuonilla kalkitusvaikutus ja ne sisältävät myös muita ravinteita.

Biotiitti, apatiitin rikastuksen sivutuote, sisältää kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia. Se soveltuu erityisesti kevyille ja karkeille maille, joissa on kaliumin puutetta. Biotiitin kalium vapautuu hitaasti, ja se on erinomainen maanparannusaine luomutuotannossa.

Lanta nurmen perustamisessa

Lannan käyttöä säätelee lainsäädäntö ja ehdollisuus. Lanta-analyysi tulee teettää viiden vuoden välein, ja näyte otetaan lannasta siinä muodossa, jossa se levitetään. Laajemmilla analyyseillä saadaan tietoa myös hivenravinteista, mikä auttaa tarkentamaan lannoitusta.

Lampaan lanta sisältää runsaasti typpeä, fosforia ja kaliumia. Typpi on pääosin hitaasti liukenevassa muodossa, joten sen vaikutus jatkuu myös satovuosina. Kuivikelanta sisältää paljon orgaanista ainesta, joka toimii hiilisyötteenä maaperälle. Lannan kokonaistypen enimmäismäärä vuodessa on 170 kg/ha.

Nurmea perustettaessa kannattaa hyödyntää lampaanlantaa. Paras hyöty saadaan, kun lanta levitetään ja mullataan ennen kylvöä keväällä. Lannoitusmäärä riippuu lohkon viljavuudesta – korkean fosforiluokan lohkoille lantaa ei saa levittää lainkaan.

Lantapoikkeus mahdollistaa fosforilannoituksen suuremman määrän vilja- ja nurmikasveilla tyydyttävillä ja hyvillä fosforiluokilla, mikäli fosforilannoitus tulee pelkästään lanasta.

Fosforintasausta hyödyntämällä voidaan lannoittaa useamman vuoden fosforit. Suojaviljalla perustettavalle nurmelle voidaan käyttää apulantaa starttilannoitteena, mikä nopeuttaa viljan orastumista ja parantaa suojaviljasatoa.

Nurmen perustaminen

Nurmen perustaminen on tärkeä vaihe, joka vaikuttaa suoraan nurmen tiheyteen, elinvoimaisuuteen ja satoisuuteen. Nurmi voidaan perustaa joko suojakasvin kanssa tai ilman, ja molemmilla menetelmillä on omat etunsa ja haasteensa.

Suojakasvin käyttö perustamisessa

Suojakasvit, kuten viljat ja palkoviljat, tarjoavat heinänoraille ja palkonurmien taimille suojaa paahteelta ja varjostavat rikkakasveja. Ne ehkäisevät myös maan kuorettumista, joka voi estää heikkojen taimien läpäisyn pintakerroksen läpi.

Suojaviljojen käyttö mahdollistaa sadonkorjuun jo perustamisvuonna, ja valittavissa on laajempi rikkakasvien torjunta-ainevalikoima. Kylvömäärää on kuitenkin syytä vähentää 20–30 % normaalista, jotta suojakasvi ei varjosta nurmea liikaa. Kylvömäärä kannattaa säätää sadon käyttötarkoituksen ja seoksen mukaan.

Suojavilja voidaan korjata puimalla, kokoviljasäilörehuna tai vihantaviljana. Korjuu tulisi tehdä ajoissa, jotta nurmi ehtii kasvaa ja karaistua talvehtimista varten. Aikainen korjuu myös vähentää pellon tiivistymisriskiä, sillä syksyä kohden korjuu kelit heikkenevät usein.

Suojakasveiksi soveltuvat kaikki yleiset viljat, palkoviljat ja yksivuotiset rehukasvit sekä niiden seokset. Herne ja virna lisäävät seoksen maittavuutta ja toimivat typensitojakasveina, jolloin typen lannoitustasoa voidaan alentaa.

Kasvivalinnassa kannattaa huomioida kasvien kasvuaika ja lakoherkkyys. Puitaviin suojaviljrkasvustoihin valitaan aikaisia ja lujakortisia lajikkeita., ja tarvittaessa lakoa torjutaan korrensääteillä. Laonnut kasvusto tukahduttaa nurmen helposti, joten oljet tulisi korjata puinnin jälkeen pois. Kokovilja- ja vihantakorjuussa kannattaa suosia lehteviä lajikkeita. Suojakasvin sänki voi alentaa 1. satovuoden rehunlaatua.

Nurmen perustaminen ilman suojakasvia

Nurmi voidaan perustaa ilman suojakasvia keväällä, kesällä tai loppukesästä. Ajankohdan valinnassa tulee huomioida olosuhteet, kasvilajit ja tilan sijainti. Etelä-Suomessa perustaminen onnistuu syyskuun alkuun asti, pohjoisemmassa heinäkuun loppuun mennessä. Palkokasvit tulisi kylvää ajoissa, viimeistään elokuussa, jotta ne ehtivät vahvistua talvehtimiseen.

Keväällä heinän oraat kehittyvät hitaasti, jolloin rikkakasvit valtaavat helposti tilaa. Rikkakasvien torjunta on tärkeää kemiallisilla torjunta-aineilla tai mekaanisesti puhdistusniitoin. Heinän oraat ovat myös herkkiä paahteelle ja kuorettumiselle.

Kesällä piensiemenen itämisolosuhteet voivat olla heikot kuivuuden vuoksi. Tällöin vanhan nurmen uudistaminen 1. sadon jälkeen on mahdollista. Vanha nurmi lopetetaan kemiallisesti tai mekaanisesti, ja uusi nurmi perustetaan. Kesannointi auttaa rikkakasvien torjunnassa. Loppukesällä olosuhteet ovat usein suotuisammat, mutta kylvössä on varmistettava, että nurmi ehtii kasvaa riittävästi ennen talvea.

Rikkakasvien kemiallinen torjunta onnistuu myös ilman suojakasvia, mutta käytettävien aineiden määrä on rajallisempi. Perustusvuonna rikkakasveja voidaan torjua myös puhdistus niitoin. Puhdistusniitto kannattaa tehdä mahdollisimman korkeaan sänkeen.

Nurmen kylvö

Nurmen kylvö voidaan toteuttaa monin tavoin muokattuun maahan. Kylvö onnistuu piensiemenlaatikon, piensiemenkylvölaitteen tai kylvövantaiden kautta. Suorakylvö on myös mahdollinen, jos lohko on tasainen. Siemenet tulee kylvää matalalle, joko pintaan tai maksimissaan 1–2 cm syvyyteen. Kylvö tulisi tehdä riittävän kosteaan maahan, jotta piensiemen itää varmasti. Tästä syystä kylvömuokkausten kanssa tulee olla tarkkana.

Tiheän nurmen perustamisessa paras tapa on hajakylvö, jolloin siemenet leviävät laajasti lohkolle. Tavanomaisella 12,5 cm rivivälillä saadaan tiheä nurmi, mutta aukkojen riskit kasvavat. Kapeamman rivivälin kylvökoneet parantavat kylvötiheyttä.

Pintaan kylvetty siemen kannattaa jyrätä, jotta se multaantuu kunnolla. Jyräys varmistaa tasaisen orastumisen, upottaa kivet ja tasaa pellon pintaa. Kylvömääränä kannattaa käyttää 30 kg/ha, mutta hyvissä olosuhteissa pienempikin määrä riittää. Riittävän kylvösiemen määrän käytöllä saadaan varmistettua tiheä nurmi, josta saadaan laadukasta satoa. Kylvösiemen määrän kanssa säästäminen tulee nopeasti kalliiksi, jos nurmi joudutaan uudistamaan nopeammassa tahdissa aukkoisuuden vuoksi.

Teksti: Atso Mehto, ProAgria Etelä-Savo

Podcasteja: