Lampaiden käsittely paimenkoiran avustuksella

Paimenkoirat lammastilalla

Paimenkoira ei voi antaa karitsointiapua. Lähes kaikissa muissa lammastilan työtehtävissä hyvin toimiva koirakko voi sujuvoittaa työtä. Aina innokas työkaveri tekee töihin lähtemisestä myös mukavaa!

Jos paimenkoira kiinnostaa, ota yhteyttä Suomen Paimenkoirayhdistys SPKY ry:hyn, www.spky.fi. Yhdistys järjestää koulutuksia, treenejä ja kursseja, paimennuskilpailuja, näytöksiä jne. Yhdistyksen pentuvälityksestä löytyy takuuvarmasti paimenlinjaisia pentuja ja joskus listoilla on aikuisia peruskoulutettuja koiria. Jotkut kasvattajat tarjoavat myös koulutussopimuksia pennuille.

Tässä artikkelissa kerrotaan kokoavista paimenkoirista bordercolliesta ja working kelpiestä.

Koulutus on välttämätöntä niin koiralle kuin ohjaajalle

Lampaiden hyvinvointi, oikea käsittely, turvallinen ja mahdollisimman stressitön elämä on aina ykkösasia. Työskentely osaavan paimenkoiran kanssa tukee sitä.

Paimenkoirakon muodostavat ihminen, joka perehtyy paimenkoiran käyttöön ja johtaa työtä sekä riittävästi koulutettu paimenkoira, jolla on edellytykset ymmärtää ja totella ohjaajansa neuvoja. Ihmisen on ymmärrettävä, missä omat ja koiran osaamisen rajat menevät ja osata myös jättää koira pois töistä, joihin riittävää osaamista ei vielä ole.

Paimenkoira ei itsessään tee autuaaksi. Koira ei ole kone. Siihen on panostettava paljon. Nuorta pentua sytytellään eläimiin ja tutustutetaan erilaisiin asioihin. Varsinainen koulutus, joka perustuu koiran sisäsyntyiseen vaistoon koota ja tuoda eläimet ohjaajalleen, aloitetaan noin vuoden iässä. Sitä ennen koiran kanssa on rakennettu keskinäinen luottamus ja sille on neuvottu yhteiselämän pelisäännöt ja perusasiat, mm. rauhoittuminen ja hihnassa kulkeminen, sekä käskyt: tule, odota, ei, pois, hyvä.

Jotta oppii ymmärtämään koiraa ja toimimaan sen kanssa, on opittava havainnoimaan ja käsittelemään lampaitaan. Ensin lampaisiin vaikuttamista voi opetella ilman koiraa, jotta oppii ennakoimaan lampaiden reagoimista ja pakoetäisyyttä.

Varsinkin ensimmäisen koiran kanssa ihminen on enemmän koulutusta tarvitseva osapuoli. Suomen Paimenkoirayhdistyksestä löytyy apua ja tietoa koiran koko koulutuspolulle, esim. https://spky.fi/wopr/kurssit/ ja https://spky.fi/wopr/harjoituspaikat/. Jos on vaikea löytää aikaa ja resursseja koiralle, on yhdistyksen kautta mahdollista löytää avuksi myös kokeneita paimenkoirakkoja.

Työt koiran kanssa

Tilat, ihmiset ja koirat ovat erilaisia, joten on mahdotonta sanoa, mikä kaikki on mielekästä hoitaa koiran kanssa. Yhdelle sopii vain laidunkauden siirtojen tekeminen koiran kanssa, toisella koira on mukana päivittäin vuoden ympäri. Jollain tiloilla työt saadaan tehdyksi jopa ilman paimenkoiraa.

Jo eläintilojen ja laitumien suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon koiran työskentelyn tarjoamat mahdollisuudet ja vaatimukset. Kun tilallisen osaaminen koiran käyttäjänä ja kouluttajana kasvaa, yhä moninaisempiin töihin voi ottaa koiran mukaan.

Paimenkoiralla on kyky ja halu hallita eläimiä, kuljettaa niitä ja pitää niitä paikoillaan. Laitumilla koirilla on mahdollista koota laumoja, siirtää eläimiä paikasta toiseen, jakaa eläimiä ryhmiin, lastata, avustaa eläimen kiinniotossa, tarkkailla lauman käyttäytymistä.

Jotta töissä voidaan tehdä muutakin kuin rutiinihommat, tulee koiran osata ja totella peruskäskyt: stoppi, suoraan ajaminen ja suunnat kiertää lampaita myötäpäivään oikealle ja vastapäivään vasemmalle.

Lampaiden käytös heijastaa ihmisen ja koiran käytöstä ja koira puolestaan peilaa ohjaajansa tyyliä ja mielialaa. Kiireellä ei töitä kannata yrittää runnoa. Mitä selkeämmin eläimiä kohdellaan, sitä joutuisammin työt lopulta sujuvat.

Eläinten kokoaminen

Eläinten kokoaminen ja tuominen ohjaajalle on kokoavien rotujen geeneissä. Jotta se saadaan esiin oikein, on koiraa harjoitettava ensin pienemmissä puitteissa. Osaava koira voi koota suuria hajallaan olevia laumoja pitkienkin matkojen päästä ja näkymättömissä, esimerkiksi metsässä. Nuori koira tarvitsee ohjaajansa apua lyhyilläkin etäisyyksillä.

Kuljetukset

Laidunsiirrot onnistuvat yhdellä pätevällä ihmisellä ja koiralla. Pidemmillä maantieosuuksilla toisesta koirasta on apua, jos ne ovat tottuneet työskentelemään yhdessä ja ohjaaja hallitsee tilanteen. Vilkkailla paikoilla ja suurilla laumoilla ihanteellisin kuljetusporukka on kaksi koiraa ohjaajineen. Jos mukana on useampi koira, niiden pitää pystyä erottamaan omat käskyt toisen käskyistä: koirilla voi olla eri käskyt, tai käskyyn liitetään koiran nimi.

Jos käytettävissä on vain yksi koira, laumaa ajetaan joko yhdessä koiran kanssa poispäinajona, tai peruskuljetuksena, missä ihminen kulkee edellä ja koira lauman takana. Koiran on osattava pitää sopiva etäisyys ja paine eläimiin, ihminenkään ei saa päästää lampaita kiitolaukkaan. Jos lauma on pieni ja vauhdikas, saattaa koiran pääasiallinen paikka olla yhdessä ohjaajan kanssa katraan edellä stoppaamassa, kooten tarvittaessa laumaa kasaan sivuista.

Stopparikoira

Kahdella koiralla työskenneltäessä toinen voi olla siirroissa edellä stopparina ja toinen huolehtia lauman häntäpäästä. Koirien tehtäviä kannattaa vaihdella, jollei sitten halua työparin toimivan "automaattina". Tällöin rutinoitunutta stopparikoiraa on pitkän päälle vaikea saada liikuttamaan lampaita missään menosuuntaan, vaan se karkaa helposti pysäyttämään heti, kun lauma näyttää lähtevän vauhdikkaammin johonkin suuntaan.

Nuorta koiraa ei koskaan pitäisi käyttää stopparina, jotta koira ei opi antamaan jatkuvasti periksi lauman paineelle. Stopparin voi antaa myös pysäyttää lauma silloin tällöin ja ainakin, kun näkee sen vaikutuksen eläimiin hiipuvan.

Aidan toiselle puolen

Kun lammaslaumaa siirretään laidunlohkolta toiselle niin, että ne siirtyvät vain aidan toiselle puolelle, tulisi koko lauma saada kerralla perille. Jos ison lauman etujoukko kerkeää hajaantua uudelle alueelle, tulee peränpitäjille hätä. Tuolloin vaarana on väliaitaan sotkeutuminen ja yleinen kaaos.

Jos vierekkäisten lohkojen väliportti sijaitsee kulmassa, lauma kasataan rauhallisesti porttikulman tuntumaan ennen kuin portti avataan. Koiran tulisi olla lähellä väliaitaa, jossa se samanaikaisesti painaa lauman häntäpäätä kohti porttia ja hillitsee etujoukkoa aidan toisella puolella pysymään nurkan tuntumassa.

Kun kulkuaukko on keskellä laitumen suoraa sivua, voi portin rakennetta käyttää eläinten ohjailuun. Laumaa tuodaan portille aidan viertä ja portti ohjaa lauman aidan toiselle puolen, koiran painaessa ulkokaarella.

Valvontaa ja terveydenhuoltoa

Kun lammaslauman terveystilannetta tarkkailee huolella, voi alkaviin ongelmiin päästä laitumellakin käsiksi ajoissa. Kun lampaat ovat hyvin näkyvillä, niitä kannattaa seurata hetki. Sitten koira kokoaa ja tuo lauman ihmisen luo. Koiran/koirien avulla laumaa voi myös pitää paikallaan, ja kiertää katsomassa näkyykö jotain poikkeuksellista: ripulia, täysiä/tyhjiä pötsejä, iho- tai korvaongelmia, hankaamisjälkiä yms. Pieni liikuttelu edestakaisin antaa kattavamman kuvan niin lampaan etu- kuin takapäistäkin, ja on mahdollista havaita ongelmat ja oireet.

Jos lampaat reagoivat poikkeuksellisen vahvasti koiraan, ne ovat saattaneet pelästyä jotakin lähiaikoina. Silloin on kannattaa tarkistaa, että kaikki ovat tallessa ja kunnossa.

Eläimen kiinniotto ja lauman jakaminen

Lähempää tutkimista varten eläimet voidaan koota laitumen nurkkaukseen ja antaa koiran pitää niitä. Mikäli työssä on useampi osaava koira, lammasryhmää voi pitää kasassa avoimessakin tilassa. Paimensauva on hyvä apu yksittäisen eläimen kiinniottamiseen. Arkaa eläintä joutuu joskus ohjaamaan pitkään hienovaraisesti koiran avulla, ennen kuin sopiva tilaisuus tulee. Kiinniotettava lammas ei saisi huomata, että juuri se on kiinnostuksen kohde.

Jos karitsoidensa kanssa laiduntava uuhi tai joku karitsoista sairastuu ja koko perhe on vietävä kotiin, kannattaa karitsat ottaa kiinni ennen emää, ne on silloin helpompi löytää ja tunnistaa niiden pysyttelessä emänsä läheisyydessä. Emä myös todennäköisesti seuraa karitsoitaan.

Jos lammaslaumasta on erotettava osa muuanne, ja jaottelussa tarvitaan korvamerkkien luentaa, on monesti helpointa käyttää eläimet lampolan käsittelypaikassa. Samalla voi tehdä muitakin toimenpiteitä kuten punnitukset, madotukset, kuntoluokitukset jne. Kauempana kotoa on mahdollista rakentaa laitumelle irtoaitaelementeistä häkki tai käyttää apuna kuljetustraileria, joissa erottelun voi tehdä, tai tuoda jopa erottelurännin aitauksineen laitumelle.

Kun koirakko osaa jakaa ja katras on tottunut paimennukseen, lauman jako summittaisiin pienempiin osiin on melko vaivatonta. Eräs mahdollisuus onkin viedä erotettava eläin pienemmän ryhmän mukana kotiin, jotta koko lauman ei tarvitse kulkea edestakaisin. Yksittäisen lampaan liikuttelu on koirallakin vaikeaa.

Koira ruokinta- ja kuivitusapuna

Sisäruokinnassa rehun jako ja lisäruokinta pellolla ovat vaivalloisia, kun ruokittavat rynnivät ruokintatelineille. Nälkäisiä eläimiä on vaikea saada odottamaan nätisti. Ulkona ne voi ajaa koiralla selkeästi kauemmaksi, jolloin säde, jolla ne pyrkivät ruualle on pienempi, ja koira pystyy peittämään tulosuunnan paremmin. Jos käytettävissä on useampi koira, ne voivat pitää lampaita siivosti lähiodotuksessakin. Lampaat myös oppivat odottamaan rauhassa sen aikaa, kun koira on niitä pitämässä.

Olipa kyse sisä- tai ulkoruokinnasta, ihmisen on saatava koira ymmärtämään, mitä haluaa, seurata ja johtaa työtä. Rutinoituneet koirat pystyvät yleensä pitämään eläimiä ilman kummempia ohjeita. Lopulta poistulo koiralle on tehtävän vaikein kohta, jos sen täytyy tulla eläinten vedon suuntaan, mikä varsinkin sisätiloissa on usein tilanne. Silloin koiraa ei kannata liikaa kiirehtiä, vaan siirtää sitä ensin hieman sivuun suuntakäskyllä, niin että lampaat voivat liikkua ruokintapöydän tai -telineen toiseen päähän, ja suurin koiran suuntaan kohdistuva paine hellittää. Ulkona koiran voi lähettää isolla kaarella hakemaan lampaita, jolloin se ei jää jalkoihin.

Toinen mahdollisuus ruokinnan helpottamiseen on pitää koira itsensä vieressä, jotta rehun saa laitetuksi häiriöttä telineisiin. Erityisen helppoa ei tämäkään koiralle ole, mutta molemmat tavat ovat varmasti kätevämpiä, kuin ilman koiraa ruokkiminen.

Kuivituksessa tai paalihäkin täytössä eläimet voi ensin pakata karsinan toiseen laitaan, ja kuivituksen edetessä jo kuivitetulle alueella. Myös siirrot toiseen karsinaan ja esim ulkotarhaan odottamaan ovat hyviä vaihtoehtoja.

Ryhmittely ja rännitys

Jos eläimiä ei pysty viemään ränniin + jakajaan eroteltavaksi (esimerkiksi pitkälle tiineet lampaat) voi rauhallisen ja osaavan koiran kanssa ryhmitellä lampaita karsinoiden välisellä portilla. Ihminen availee porttia siihen karsinaan päin, josta eläimiä otetaan seuraavaan, ja koira liikuttaa ja pyörittää lampaita sopivasti niin, että tilanne kestää rauhallisena ja eläimet riittävän väljästi, jotta niitä on mahdollisuus valita.

Yksittäisen eläimen kiinniotto sujuu helposti siten, että koira painaa eläimiä tiiviiksi ryhmäksi tai laittaa ne pieneen karsinaan, josta ihmisen on helppo ottaa lammas kiinni esim paimensauvan avulla.

Rännityksessä koira ohjaa ja painaa eläimiä sopivalla tempolla ränniin. Monesti koiran tärkein tehtävä on vain olla rauhallisena paikalla. Lampaat tietävät, että reitti pois kulkee vain rännin kautta. Rännitykseen kuuluu luonnollisesti ryhmien siirtely tarvittavalla tavalla yhdessä ihmisen kanssa.

Lastaaminen

Eläinten lastaamisessa kuljetusvaunuun tai teurasautoon on tärkeintä rauhallinen työskentely ja lampaiden havainnointi. Lampaiden nenät tulee saada menosuuntaan, eli niiden täytyy ymmärtää, mihin on mahdollista liikkua. Lampaat lähtevät helposti pyörimään ympyrää, ja monesti on eduksi, että niiden reitti traileriin kulkee hiukan kulman takaa, jolloin taipumusta kääntyä takaisin tulosuuntaan voidaan hyödyntää. Koiran tulee olla määrätietoinen, pysyä oikealla etäisyydellä ja totella käskyjä. Omat lastauspaikat kannattaa miettiä ja testata huolella, jotta työt saadaan sujumaan jouhevasti. Sopivat rakenteet eli esim olemassa olevien seinien ja aitausten hyödyntäminen ja irtoaitojen käyttö ovat oleellisia.

Erilaisia ryhmiä

Jokainen katras on omansalainen, ja jokainen yksittäinen tilanne tai katraan jako pienempiin porukoihin muuttaa ryhmädynamiikkaa. Mm. lampaiden rotu, lampolatyyppi, katraan koko ja omistajan ja koiran työskentelytyyli vaikuttavat eläinten käytökseen. Lampaille tutut omat koirat vaikuttavat myös eri tavoin kuin vieras koira, jota eläimet hiukan testaavat ja samalla varovat.

Aikuiset lampaat

Aikuiset uuhet ovat koiraan tottuneina helppoja paimennettavia, kokeneita ja tietäväisiä omassa ympäristössään, monesti myös kaavoihinsa kangistuneita. Ne tuntevat reitit, reittien varsien kiinnostavimmat ruoka-apajat ja pelottavat naapurin koirat. Lisäksi niillä on usein halu ja kiire päästä kotiin tai tutulle laitumelle.

Pässien paimennus ei poikkea sanottavasti uuhista, mikäli niitä paimennetaan säännöllisesti. Mahdollisesti lähellä olevat uuhet houkuttavat ainakin vanhempia pässejä siinä määrin, että ne saattavat mennä läpi niin koirasta kuin aidoistakin.

Vierotetut karitsat

Emistään vastikään vieroitetut karitsat eivät ymmärrä totella koiraa kovinkaan hyvin, vaikka niitä olisi emojensa kanssa aiemmin paimennettu paljonkin. Niiden liikuttaminen on koiralle raskasta, ja vaatii usein reilusti aikaa ja sitkeää työstämistä. Karitsalaumat jämähtävät helposti tuoreen ruuan äärelle ja tien laitoihin

Karitsalauman koossapysyminen ole mitenkään itsestään selvää. Karitsoiden mukaan voi laittaa pari kokenutta vanhaa uuhta tai pässiä, joita ne seuraavat ja oppivat muutenkin lampaan tapoja. Juuri vierotettuja karitsoita ei kannata lähteä heti siirtämään, vaan viedä emät pois niiden luota, odottaa päivä pari karitsoiden asettumista ja opettaa niitä ensin tutussa ympäristössä paimennukseen.

Uuhet karitsoiden kanssa

Lauma, jossa on uuhia karitsoineen, on käsiteltävyydeltään molempia edellisiä, ja siksi ehkä vaativin paimennettava. Paimenkoiraan tottuneet uuhet liikkuvat melko reippaasti, ellei niillä ole aivan pieniä (alle 1 kk) karitsoita. Karitsat seuraavat emiään yleensä hyvin, vaikka eivät itse ymmärrä koirasta kovin paljoa. Uuhi-karitsalaumojen siirtelyssä maltti ja huolellisuus ovat valttia. Ylipäänsä pikkukaritsoiden kanssa olevat uuhet tulisi paimentaa kokeneilla koirilla.

Jos yksittäinen karitsa eksyy emästään ja joukosta, se säntäilee paniikissa ja sitä on melko mahdoton ohjata ja vaikea saada kiinni. Jos eksyneitä on monta, tai lauma hajoaa, on helpompaa hakea päälauma takaisin ja yrittää siirtämistä uudestaan. Ihmisen on usein parempi kulkea koiran kanssa jälkijoukoissa, ja avustaa karitsoiden etenemistä estäen vaikkapa kevyellä lehtiharavalla takaisin ryntäämisen. Karitsan voi sen kiinnisaatuaan vaikka kantaa takaisin laumaan. Päälaumaa ei saa laskea näkyvistä menemään omia matkojaan.

Koiran suhtautuminen karitsoihin määrää myös paljon sekalaumojen käsittelyä. Osa nuorista koirista ei reagoi pikkukaritsoihin millään lailla, joillekin mikä tahansa syntynyt lammas on valmis paimennettava. Karitsoiden paimennuskyky myös kehittyy koiralla iän myötä.

Jos kyseessä ovat lampaat, jotka eivät ole tottuneet paimenkoiraan, kannattaa kaikki ’koirata’ vasta karitsoiden vierotuksen jälkeen omina ikäryhminään kokeneen koiran kanssa.

Nuorten eläinten laumat

Noin puolivuotiaiden uuhien laumat alkavat olla varsin paimennettavia. Pässit saattavat olla tässä iässä jurrikoita. Jos ryhmät saavat lisäruokaa laitumelle, niiden paimennettavuus on huomattavasti heikompi kuin ruokkimattomien. Nuorisolaumat innostuvat joskus juoksemaan huvikseen edestakaisin. Leikkihetken ohimenoa on ehkä helpompi vain odotella kevyesti koiralla jarrutellen.

Nuoren koiran kanssa on parasta aloittaa paimennus nuorten noin puolivuotiaiden uuhien kanssa.

Muuta huomioitavaa

Hyvä suunnittelu ja sopivat rutiinit ovat työn perusta. Koira oppii ja osaa kyllä tuntemansa perustyöt, mutta jotta koirakko osaisi toimia yhteen myös poikkeustilanteissa, on osaamisen ylläpitäminen eli paimennuksen treenaaminen tarpeen. Siirroissa on oltava varustautunut muuttuviin tekijöihin, kuten olosuhteisiin, muuhun liikenteeseen, eläinten säikkymiseen tai ylivoimaisiin houkutuksiin matkan varrella, kuten korjuukypsiin peltoihin.

Sää

Helteisellä säällä eläinten kuljettaminen ja mieluiten myös laidunkierrokset olisi tehtävä aamu- tai iltaviileällä. Niin lampaan, koiran kuin ihmisenkin elimistö joutuu turhan koville keskipäivän poltteessa. Ennen ja jälkeen siirtojen kaikille asianosaisille täytyy tarjota vettä. Jos tietää, että tulossa on kova työpäivä, koira kannattaa nesteyttää hyvin paitsi aamulla, myös jo edellisenä päivänä. Helppo tapa juottaa koiraa on lisätä hiukan ruokaa noin puoleen litraan vettä.

Koira kannattaa opettaa viilentämään itsensä järvessä, ojassa ja paljussa, ja joku näistä on hyvä olla tarjolla urakan päätteeksi. Koiraa voi käskeä uimaan myös matkan varrella, jos siihen on luonteva tilaisuus. Samalla lampaat saavat hengähdystauon.

Myös talviaikaisissa siirroissa esim pihapiirissä sisältä tarhaan tai rakennuksesta toiseen on huomioitava olosuhteet. Mahdollinen liukkaus ja lumen keskellä hyvät reitit. Vaikka lampaat kulkisivat auratulla alueella, on suunniteltava, missä koiran tulee työskennellä joutumatta syvään hankeen, jotta eläimiä voidaan ohjailla riittävästi. Lampaille helpompi suunta on aina pimeämmästä valoisampaan.

Haastavat maastot

Vaikeakulkuiset maastot on otettava huomioon paimennuksessa. Jos koira on nuori tai vauhdikas ja maasto vaikea, eläimiä kootaan sen kanssa yhdessä, vaikka pitäen koira liinassa, jotta kukaan ei loukkaannu ja kaikki lampaat varmasti löytyvät.

Siirtoreittien varren hankalat kohdat (esimerkiksi kivikot, risukot, mutalikot, ylitettävät ojat, yms.) hoidetaan erityisellä varovaisuudella. Lauman takana tuleva koira ohjeistetaan pysymään riittävän kaukana. Pääsääntöisesti koira ei vaikeissa kohdissa lainkaan painosta eläimiä, vaan huolehtii, että kukaan ei jää joukosta. Jos käytettävissä on stopparikoira, on sen pidettävä lauman alkupää odottamassa loppujen kulkua vaikean paikan ohi.

Teksti: Ann-Mari Lintunen