Suurpedoilta suojautuminen, petovahingot

Laidunnus

Suurpedoilta suojautuminen

Lammas on haluttu ravintokohde suurpedoille.
Lammas on pienen kokonsa vuoksi helppo saalis suurpedoille, eikä aiheuta yksinäisellekään suurpedolle loukkaantumisen riskiä. Lammastaloudelle vahingollisia suurpedoista ovat lähinnä karhu ja susi. Aikoinaan karhu ja susi olivat lainsuojattomia, joista maksettiin jopa tapporahaa. Karhunmetsästys ei vaatinut metsästyskorttia eikä metsästysoikeutta. Karhun metsästys oli ympärivuotista, ja karhunkierroksia myytiin varakkaille henkilöille. 1900- luvun puolivälissä lammastalous alkoi hiipua Suomen itärajan kunnissa.

Lampaan kasvatus ja jalostus alkoi elpyä uudestaan 1980- luvulla. Samaan aikaan uudistettiin myös metsästyslakia. Kaikki suurpedot rauhoitettiin vuoden 1993 metsästyslakiuudistuksessa: suurpetojen metsästys sidottiin pyyntilupaan ja metsästysoikeuteen. Suurpetokannat kääntyivät selvään kasvuun samaan aikaan lammastalouden kanssa. Ensimmäiset merkittävät suden aiheuttamat vahingot sattuivat 1990- luvun alkupuolella Liperissä sijainneella jalostuslampolalla. Tämän jälkeen sudet ja karhut ovat aiheuttaneet vahinkoa kesäaikaan laiduntaville lampaille, ja menneet sisään jopa lampoloihin.

Lampaiden suojaaminen petovahingoilta

Petovahingoilta voidaan välttyä hyvällä suunnittelulla ja oikeanlaisella varautumisella. Myös suunnitelma siitä, mitä tehdä, jos riski petovahingoille kasvaa, on hyvä olla pohdittuna etukäteen.

Lammaslaidunnuksessa petojen torjunta perustuu ennaltaehkäisyyn, asianmukaiseen aitaukseen ja eri toimintatapoihin, jotka vähentävät petojen kiinnostusta laiduntavia lampaita kohtaan. Petovahingoilta suojautumisessa voidaan tehdä yhteistyötä (esim. Luken Tassu-järjestelmä) ja tarvittaessa hyödyntää tuki- ja korvausjärjestelmiä (petoaidat, vahingot). 

Kotieläinvahinkojen ennaltaehkäisyopas, 2025, Riistakeskus

Tehokkaimpana keinona voidaan pitää petoaitoja. Sähköistetyssä petoaidassa on yleensä noin 4-5 lankaa, joista alin lanka estää maanpintaa pitkin ryömimisen aitaukseen ja ylimmän langan tehtävänä on estää petoeläimen hyppääminen aidan yli. Aidan toimintaa ja sopivan jännitteen tasoa on hyvä tarkkailla säännöllisesti. Kasvillisuuden matalana pysyminen aitojen alla ja niiden välittömässä läheisyydessä on tärkeää petoaidan toimimisen kannalta. Lisäksi olemassa olevan maaston rakennetta tulee pohtia turvallisen laidunalueen suunnittelussa, jotta laiduneläimet pysyvät suojassa myös jokien ja vesistöjen varsilla estäen aidan sisälle pääsyn uimalla.

Laitumella tulee tehdä säännöllisiä tarkastuskäyntejä ja lauman valvonta onkin hyvin tärkeää ja lainsäädäntömme määräämää. Karitsointiaikana ja petoriskin mahdollisesti kasvaessa tiheämpi valvonta sekä nopea reagointi on yleensä tarpeen, etenkin jos laiduntava lammas loukkaantuu tai menehtyy laitumelle.

Lauman koolla voi olla merkitystä pedoilta suojautumisessa. Suuremmat laumat ovat yleensä turvallisempia kuin pienet.

GPS – pannat kertovat etenkin laaja-alaisilla luonnonlaitumilla lampurille, missä ja miten usein ja nopeasti eläimet liikkuvat.

Laumavartijakoirat (esim. maremmano-abruzzese, pyreneittenkoira) voivat toimia tapauskohtaisesti oikein kasvatettuna oivana apuna petoaidan lisäksi petovahinkojen torjunnassa.  Laumanvartijakoiraa harkittaessa vaaditaan tarkkaa perehtymistä mahdollisiin koirarotuihin ja niiden kasvatukseen sekä taloudellista panosta sen hankintaan. Kattavat materiaalit oppaineen laumanvartijoista löytyy WWF:n Laumanvartijahanke -sivustolta 

Lampaiden yöaikainen suojaus esimerkiksi vahvemmin aidattuun tai katettuun tarhaan ovat eräitä tehokkaita keinoja petovahingoilta ehkäisyssä riskialueilla. Tällöin tulee huomioida mahdollinen ympäristösopimus. Lisätietoa voi kysyä oman alueesi Elinvoimakeskuksesta.

Useat eri pelotteet, kuten valot, äänet, ”liikkuvat” ilmatäytteiset ihmishahmot, hajusteet, merkkinauhat yms. toimivat täydentävinä ja usein väliaikaisina keinoina pedoilta suojautumisessa.

Mitä tehdä kun suurpedot aiheuttavat vahinkoa tuotantoeläimille?

Suurpetojen aiheuttamat kotieläinvahingot kuuluvat Maa- ja metsätalousministeriön korvaamien vahinkojen piiriin. Kun vahinko sattuu, tulee vahingon kärsijän ottaa viipymättä yhteyttä oman kunnan maaseutuviranomaiseen. Maaseutuviranomainen suorittaa vahingon arvioinnin ja täyttää hakemusasiakirjan, sekä ilmoittaa vahingosta paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle, jonka tehtävänä on varmistaa vahingon aiheuttaja. Vahinko korvataan, kun vahingon suuruus ylittää 170 euroa samalle hakijalle kalenterivuoden aikana. Korvaus maksetaan suurpetovahinkojen korvaukseen varatun talousarvion puitteissa. Mikäli korvauksia ei voida suorittaa talousarvion puitteissa täysimääräisesti, vähennetään jokaiselta korvaukseen oikeutetulta korvauksen määrää samassa suhteessa.

Jos on pelättävissä, että vahinko jatkuu tai lähipiirissä on tapahtunut suurpetojen aiheuttamaa vahinkoa ja uhkaa, mikä voi kohdistua myös omiin tuotantoeläimiin, voi tuottaja hakea tuotantoeläinten suojaksi petoaitaa Suomen riistakeskuksen aluetoimistolta. Aluetoimisto ohjeistaa petoaidan hakijaa, ja toimistolta saa sähköisen petoaitahakemuksen. Suomen riistakeskus on saanut Maa- ja metsätalousministeriöltä erityisavustusta suurpetovahinkojen ennalta ehkäisemiseksi. Tällä avustuksella riistakeskus rahoittaa petoaitojen hankintaa. Petoaidasta tehdään viiden vuoden vuokrasopimus, josta ei peritä vuokraa, vaan asetetaan ehtoja aidan pystytykseen ja kunnossapitoon. Sopimuskauden päätyttyä aita siirtyy hakijan omistukseen, mikäli eläintenpito tilalla jatkuu. Jos eläintenpito tilalla päättyy kesken sopimuskauden, tulee hakijan toimittaa aitamateriaali riistakeskuksen osoittamaan paikkaan.

Lähde: LammasWiki, Tosilampurin tietolaari-hanke, Suomen Riistakeskus

Petoaidat

DeLaval, Aitausopas

Riistakeskus, Petoaitaohjeet

Riistakeskus, Petoaitahakemus

 

Petovahingot

Voit saada korvausta seuraavista suurpedon (ahma, ilves, karhu, susi) aiheuttamista vahingoista:

• viljelysvahingot pellolle, puutarhalle, taimistoviljelmälle ja kootulle sadolle
• eläinvahingot koiralle, kotieläimelle, viljellylle eläimelle, hunajasadolle sekä eläintenpitoon käytetyille aidoille, rakennuksille ja muille vastaaville rakenteille
• irtaimistovahingot elottomalle irtaimistolle
• porovahingot porolle poronhoitoalueella.

Petovahingot