Tuotannon päätuotteen valinta

Tilan johtaminen

Lammas on monipuolinen tuotantoeläin, mutta tuotantomallia valittaessa on tärkeää päättää, mikä on päätuote tai missä suhteessa eri tuotannon osa-alueita kehitetään. Taloudelliset tekijät vaikuttavat merkittävästi valintaan ja siihen, kuinka eri tuotannon osa-alueita painotetaan. Myös tukipolitiikka ohjaa lampurin ratkaisuja, mutta sen muutoksiin on varauduttava.

Lihantuotanto

Lihan tuotanto voi olla osa monipuolista tuotantomallia tai sen pääasiallinen tavoite. Keskeistä on saada hyvin kasvavia, lihakkaita ruhoja ja vastata markkinoiden laatu- ja aikatauluvaatimuksiin.

Alkuperäisrodut

 Suomenlammas, kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas ovat sikiäviä ja tuottavat tavallisesti enemmän teurasruhoja, mutta niiden lihakkuus jää usein heikommaksi kuin liharoduilla. Suuri karitsamäärä edellyttää tehokasta ruokintaa ja hoitoa. Suomenlammas ja kainuunharmas voivat karitsoida lähes kaikkina vuodenaikoina, mikä mahdollistaa tuotannon ajoittamisen markkinoiden tarpeiden mukaan.

Liharodut

Liharodut, kuten texel, oxford down, suffolk, dorper ja dorset, tavoittelevat korkeita teurasluokkia. Ne tuottavat vähemmän karitsoita ja ovat siksi hoidollisesti helpompia. On kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei sikiävyys laske liian alas, sillä se pienentää lihatuloja. Puhdasrotuiset liharodut, dorsettia lukuun ottamatta, eivät myöskään sovellu yhtä hyvin ympärivuotiseen karitsointiin.

Risteytystuotanto

Risteytystuotannossa yhdistetään emorodun hyvät emo-ominaisuudet, kuten korkea sikiävyys, ja liharotuisen isäpässin tuoma parempi lihakkuus.

Käyttöristeytyksessä puhdasrotuinen uuhi (yleensä suomenlammas) astutetaan liharotuisella pässillä, jolloin syntyvät karitsat hyötyvät risteytyselinvoimasta (heteroosivaikutus). Tämä parantaa karitsoiden kasvua, elinvoimaisuutta ja lihakkuutta, mikä puolestaan johtaa parempiin teurasluokkiin.

Kolmiroturisteytyksessä saavutetaan tehokkain risteytyshyöty, kun uuhet ovat jo itsessään risteytyksiä, esimerkiksi suomenlampaan ja liharodun yhdistelmiä. Näille uuhelle käytetään vielä eri liharodun pässiä teuraskaritsoiden isäksi (terminaalipässi). Näin uuhien sikiävyys pysyy hallittavalla tasolla, samalla kun niiden lihakkuus ja maidontuotantokyky paranevat. Karitsat saavat lisää lihakkuutta isältään, ja heteroosivaikutusta on sekä emillä että karitsoilla.  

Dorset-rotu emoristeytyksissä mahdollistaa ympärivuotisen karitsoinnin myös risteytystuotannossa.

Lisätietoa risteytystuotannosta

Monipuolinen tuotanto

Monipuolisessa tuotannossa hyödynnetään lihan lisäksi villa ja talja (mahdollisesti myös nahka). Alkuperäisrotumme ja rygja sopivat monipuoliseen tuotantoon erinomaisesti villaominaisuuksiensa vuoksi. Taljatuotantoon voidaan valita myös ruotsalainen turkislammas tai sen risteytyksiä. 

Monipuolisessa lammastuotannossa villa voidaan myydä lankana tai valmiina tuotteina, ja taljat joko muokattuina tai jatkojalosteina. Tällaisessa tuotantomallissa markkinointi on erityinen haaste, johon on panostettava riittävästi.

Lue lisää villasta: Suomalainen villa hyötykäyttöön, VILLA-hanke

Jalostuseläintuotanto

Jalostuseläintuotanto voi olla merkittävä tulonlähde niille, jotka ovat kiinnostuneita eläinaineksen kehittämisestä ja säilyttämisestä. Tämä tuotantomalli vaatii vankkaa tuotanto-osaamista, laadukkaaseen eläinainekseen panostamista sekä aktiivista seurantaa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

Jalostuseläintuotanto edellyttää:

• Perusteellista tuotosseurantaa
• Asiantuntijoiden suorittamaa karitsoiden arviointia ja selkälihasmittauksia BLUP-indeksien laskemiseksi
• Kaikkien teurastulosten tallentamista
• Vanhempien lampaiden kantakirjaluokitusten tarkistamista

Maidontuotanto

Lammas on maailmalla tunnettu maidontuottaja, ja lampaan maitoa hyödynnetään erityisesti herkkujuustojen valmistukseen. Suomessa on muutamia maitokatrastiloja, joissa maito jatkojalostetaan yhteistyökumppaneiden avulla. Maidontuotannossa on tärkeää, että tuotteille löytyy markkinat.

Maitolammasrotuja on useita, joista tunnetuin on itäfriisiläinen maitolammas. Myös muita rotuja voidaan lypsää, mutta niiden tuotantomäärät jäävät usein pieniksi.

Lisätietoa: Lampaanmaidontuotanto Pohjalammen tilalla. Tuotannon suunnittelu. Opinnäytetyö. 

Maisemanhoito ja aurinkopuistojen laidunnus

Maisemanhoito voi olla merkittävä tulonlähde lammastiloille erityisympäristötukien ansiosta. Perinnebiotoopit ja monimuotoisuuskohteet hyötyvät lampaiden laidunnuksesta, ja ELY-keskukset tekevät sopimuksia niiden hoidosta. Hoidettavien alueiden koko, etäisyys ja aitaaminen vaikuttavat toiminnan kannattavuuteen. Saaret ja ranta-alueet voivat olla erinomaisia laidunalueita. Laidunalueiden laatu on huomioitava, kun valitaan laidunnettavat ryhmät. Joutilaat uuhet ovat usein järkevin valinta, rehevimmilla lohkoilla voidaan laiduntaa myös karitsoita, kun huolehditaan loistorjunnasta. 

Maisemanhoitoprojektit vaativat:

• Huolelliset suunnitelmat ja sopimukset
• ELY-keskuksen valvonnan ja sopimusten noudattamisen
• Yksityisten maisemakohteiden laidunnuksen järjestelyt

Myös aurinkovoimayhtiöt tekevät sopimuksia lammastilojen kanssa aurinkopaneelikenttien viheralueiden hoitamisesta laiduntamalla. Tämä vaatii tarkkaa suunnittelua ja huolellista sopimusprosessia, mutta oikein toteutettuna se voi tuoda merkittäviä lisätuloja.

Lisätietoa Laidunpankista

Maatilamatkailu ja Luontohoiva-toiminta

Lammastaloutta voidaan hyödyntää maatilamatkailun ja Luontohoiva (Green Care) -toiminnan osana. Lammas on pienikokoinen, helposti käsiteltävä ja kesyyntyvä eläin, joka soveltuu hyvin erilaisiin asiakaskohtaamisiin.

Mahdollisuuksia:

• Lampaasta saatavien tuotteiden hyödyntäminen matkailu- ja hyvinvointipalveluissa
• Asiakkaille tarjottavat elämykset ja osallistavat kokemukset

On tärkeää aikatauluttaa lammastuotanto tarkasti muun toiminnan rinnalle, jotta työhuiput eivät kuormita tilaa liikaa ja asiakkaat saavat mahdollisimman paljon iloa eläimistä. On myös huomioitava zoonoosiriskit.

Green care 

Green Care -käsite esiteltiin Suomessa ensi kerran vuonna 2008. Käsite liittyy kansainväliseen keskusteluun, jossa sillä väljästi tarkoitetaan luonnon hyödyntämistä sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalvelujen tuottamisessa. Green Care on luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Toimintaa harjoitetaan tavoitteellisesti, vastuullisesti sekä ammatillisesti sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja kuntoutuspalveluissa. Green Care -toiminta kattaa neljä eri menetelmää; eläinavusteisuus, puutarhaavusteisuus, luontoavusteisuus ja maatilaavusteisuus. Menetelmiä voidaan käyttää erikseen tai yhdessä ja toiminta sijoittuu usein luonnonympäristöön tai maatilalle. Luonnon elementtejä voidaan kuitenkin tuoda ja hyödyntää myös kaupunki- tai laitosympäristössä. Green Care –toiminnan kolme peruselementtiä, joiden tulee olla aina läsnä toiminnassa ovat; luontoperusteisuus (luonto), kokemuksellisuus (toiminta) ja osallisuus (yhteisö). Näiden elementtien tulee toteutua palvelussa tavoitteellisesti, ammatillisesti ja vastuullisesti. Yhdistämällä luonto, kokemuksellisuus ja osallisuus, saadaan aikaan hyvinvointivaikutuksia ja lisätään ihmisten sekä luonnon välistä vuorovaikutusta.

Opas ja sopimuspohjan Green Care -hoivapalvelun tuottamisesta kumppanuusmallin avulla

10 syytä valita Green care