Villa

Tuotteet

Suomalainen villa

Suomalainen villa on puhdasta ja ekologista. Suomessa lainsäädäntö tukee villan ekologisuutta, sillä lainsäädäntö on tiukka eläinten kohtelusta sekä kemikaalien käytöstä. Suomessa lampaiden villassa ei ole kemikaaleja. Lammastilojen melko pienet koot mahdollistavat lampaiden yksilöllisen hoidon. Lampaita kasvatetaan lihan vuoksi ja villa on sivutuote, jolloin lampaasta saadaan monia hyötyjä.

Villa tuotteena on ympäristöystävällinen sillä siitä valmistettua vaatetta ei tarvitse pestä, vaan tuuletus riittää puhdistukseksi, mutta tuotteet voidaan myös pestä. Lisäksi luonnonmateriaali on aina vastuullinen valinta sen ekologisuuden vuoksi. Suomalainen lampaanvilla on luonnollinen ja monipuolinen raaka-aine ja siksi on tärkeää löytää keino, jolla villan arvostusta saataisiin kasvatettua. Se tekisi myös villan tuottamisesta kannattavampaa. Tämä opas pyrkii tuomaan esille keinoja, joilla villasta saataisiin aiempaa laadukkaampaa. Samalla se vastaisi paremmin jatkojalostamoiden kriteereitä.

Tuotteistamista varten villan tulee olla:

• mahdollisimman puhdasta
• roskatonta
• pienet yksittäiset roskat eivät haittaa
• tarpeeksi pitkää
• minimissään 5 cm pitkää
• pehmeää
• mielellään kiharaa

 

Villan laatuun vaikuttavat tekijät

Villan laatuun vaikuttavat:

• tapulien eli kuitukimppujen pituus
• kerittävän villan tulee olla minimissään viisi senttiä pitkää
• yli 10 senttiä pitkää villaa ei karstat Suomessa
• tapulinmuodostus
• hienous eli kiharakaarien lukumäärä
• kuidun läpimitta
• kiilto
• villan tasaisuus
• villan tiheys
• eläimen villatuotos
• perimä
• periytymisaste eli heritabiliteetti kertoo sen, kuinka paljon jonkin ominaisuuden esiintyminen laumassa johtuu ympäristöstä ja kuinka paljon yksilön biologisesta koostumuksesta
• korkea periytyvyysaste → ympäristö vaikuttaa vähän eläinten välisiin eroihin
  alla olevassa taulukossa on esitetty lampaiden ominaisuuksien periytyvyyttä

Lähde: Puntilan villa-opas

Jalostuksella voidaan vaikuttaa villan laatuun, koska villaominaisuudet periytyvät hyvin. Laatuun vaikuttavat myös ruokinta, koska puutteet tulevat ensimmäisenä ilmi villassa. Lisäksi kuivituksella sekä lampolan rakenteilla ja olosuhteilla pystytään vaikuttamaan laatuun.

Ruokinta:

• karkearehut
  • säilörehun tavoiteltava D-arvo on 680-720 g/kg ka eli 68-70 prosenttia kilosta kuiva-ainetta
    säilörehu voi värjätä villaa
  • timotein kypsä tähkä sotkee villan, koska se hajoaa karstauksessa sotkien sen kokonaan
• väkirehut
  • energia- ja valkuaistäydennykseksi tuotantovaiheen tarpeiden mukaisesti
  • vaihtoehtoina ovat:
    • viljat, yleisimmin kaura ja ohra
    • palkokasvit tai rypsi
    • teollisesti valmistetut täysrehut, puolitiivisteet tai tiivisteet
• kivennäiset ja vitamiinit
  • kalsium-fosfori -suhde tärkeä
  • kupari
    • alkuperäisroduilla puute voi näkyä kiillottomuutena
    • liharoduille ei liikaa, sillä liika kupari aiheuttaa kuparimyrkytyksen
  • puute aiheuttaa villan kasvun häiriintymistä ja kiillon katoamista
• energian saanti turvattava karitsoilla
• tiineen uuhen ruokinta tärkeä, jotta karitsat saavat kunnollisen villapeitteen
  • sikiön karvapussit muodostuvat kahden kuukauden jälkeen
• riittävä ja puhdas juomavesi

Kuivitus ja kuivitusmenetelmät:

• säilörehua syötettäessä voi kuivituksen tarve olla suurempi kuin kuivaa heinää syötettäessä
• olki on yleisin kuivike
  • ei sotke tai värjää
  • pienemmissä tiloissa voidaan levittää pienpaaleista käsin
  • suurissa tiloissa voidaan levittää pyöröpaalista
  • paalisilppuri kätevä
    • 10 – 15 sentin mittainen silppu ei jää villaan helposti kiinni
    • silppua ei saa puhaltaa lampaiden päälle
  • turve tai puru oljen alla
    • pelkästään käytettynä voi sotkea ja värjätä
  • myös lainmukaiset ritilä- tai rakolattiapohja ovat mahdollisia
    • ei sovellu karitsoille

Laidun ja tarhat:

• Metsälaitumella puiden roskat voivat tarttua villaan
• Luonnonlaitumilla voi olla takiaisia, mitkä tarttuvat villaan
• Hiekkaiset pohjat
  • kerintä vaikeutuu, jos hiekkaa villassa
  • pohjien tulisi olla kuivia

Lampolan olosuhteet:

• riittävä ilmanvaihto ja sopiva lämpötila
  • kosteassa ja lämpimässä villa huovuttuu ja likaantuu
• riittävä valaistus
• ruokintapöydän tulee olla sellainen, etteivät lampaat pysty kiskomaan sieltä heinää niskaansa
  • siinä ei saa olla lammasta hankaavia osia
  • riittävästi tilaa kaikille lampaille
• mattoruokkijaa käytettäessä rehu voi tippua villan päälle ja sotkea sen 

Loimittamisella voidaan ehkäistä villan likaantumista etenkin suurissa lampoloissa, joissa ei ole aikaa harjata joka lampaasta mahdollisia irtoroskia pois. Erityisesti hyvävillaiset lampaat kannattaa suojata.

VILLA-hanke

Puntila, Villa-opas