Fysiikka ja fysiologia

Yleistä lampaasta

Lammas on sorkkaeläinten lahkoon kuuluva märehtivä nisäkäs. Lammas elää keskimäärin 10–12-vuotiaaksi. Lampaan pääasiallista ravintoa on erilaiset nurmikasvit. Laumaeläimenä lammasta ei koskaan saa pitää yksin, vasta viisi lammasta muodostaa lauman. Laumastaan erotettu lammas yrittää aina päästä takaisin laumansa luo. Märehtijälle tyypillisesti lampaalla on neljä mahaa: pötsi, verkkomaha, satakerta ja juoksutusmaha. Kolmea ensimmäistä mahaa kutsutaan etumahoiksi. Neljäs maha, juoksutusmaha, vastaa toiminnaltaan yksimahaisten mahalaukkua. Ravinnon hyödyntäminen perustuu pötsissä elävän pieneliöstön toimintaan. Pötsin pieneliöstön avulla lammas pystyy sulattamaan karkearehua. normaali ruumiin lämpötila 38,5–40,0 °C

• normaali syke (sydänfrekvenssi) 70–80 kertaa minuutissa
• hengitysfrekvenssi 12–20 kertaa minuutissa
• näkökenttä, 270–320 astetta
• elinikä keskimäärin 10–12-vuotta
• sukukypsyys; uuhi 4–10 kk, pässi 4–5 kk
• kantoaika 145–155 vrk

Lampaan ruuansulatus

Vaikka lampaalla märehtijänä on neljä mahaa, pötsi, verkkomaha, satakerta eli lehtimaha ja juoksutusmaha, ei se kuitenkaan ole sitä vielä syntymästä asti. Vastasyntyneellä karitsalla vain juoksutusmaha on toimintakykyinen, sen etumahat kehittyvät siirtymävaiheen aikana vähitellen, ja märehtijäksi se kehittyy noin kahdessa kuukaudessa. Tämän jälkeen karitsa tulee toimeen aikuisen märehtijän rehuilla. Aikuisella märehtijällä ruoka sulaa eläimen ja pötsin pieneliöiden yhteistyönä. Etumahat varastoivat, sulattavat ja imeyttävät ruoan, juoksutusmaha on vastaava kuin yksimahaisten maha.

Pötsi

Suussa mekaanisesti hienonnetun ja syljellä kostutetun rehun sulatus alkaa märehtijän ruuansulatuskanavassa, kun rehumassa laskeutuu ruokatorvea pitkin etumahoihin ja niistä ensimmäisenä pötsiin. Siellä rehu sulaa pötsin pieneliöstön eli mikrobien toiminnan seurauksena. Se sekoittuu ja kerrostuu pötsin seinämien supistellessa. Hienojakoisin, pötsissä kauimmin ollut rehu painuu pötsin alaosiin, karkeampi rehu kerrostuu sen päälle ja yläosiin nousevat mikrobien toiminnasta muodostuvat kaasut.

Märehtijän elimistö pyrkii muodostamaan pötsimikrobeille ihanteelliset olosuhteet, jotta niiden toiminta pysyisi mahdollisimman tehokkaana. Ne ovat herkkiä olosuhteiden muutoksille ja pystyvät toimimaan vain rajoitetuissa olosuhteissa. Voimakkaat olosuhteiden muutokset pötsissä häiritsevät mikrobitoimintaa tai jopa tuhoaa ne kokonaan. Mikrobitoiminnan lamaantuessa pötsin toiminta häiriintyy ja tilanteen pitkittyessä eläin kuolee. Pötsin mikrobien tasapainon kriittiset tekijät ovat pötsin pH, sulatettavan kuidun määrä sekä mikrobien toiminnasta muodostuvien kaasujen poistuminen pötsistä.

Karkean rehun korret ärsyttävät mekaanisesti pötsin seinämien lihaksistoa jolloin pötsin liikkeet käynnistyvät, ja rehumassaan sekoittuu nestettä jolloin sen sulaminen nopeutuu. Samoin eläimen pureskellessa karkeaa rehua sekoittuu siihen sylkeä, joka neutraloi pötsin sisältöä. Kuitupitoinen korsirehu on siis pötsin hyvinvoinnille tärkeää.

Verkkomaha, satakerta, lehtimaha ja juoksutusmaha

Pötsistä rehu jatkaa matkaansa verkkomahaan, jonka tehtävä on lajitella rehua, karkeat partikkelit se palauttaa takaisin pötsiin märehdittäväksi, ylimääräinen ”romu” jää verkkomahaan ja koteloituu. Joskus pistävä esine voi aiheuttaa ongelmia tulehduksena tai elinvaurioina.

Satakerrassa rehumassasta imeytyy lähinnä vettä, mutta myös kivennäisiä ja vähän rasvahappoja. Satakerrassa kiinteytynyt rehumassa jatkaa matkaa edelleen juoksutusmahaan, jossa sen erittämät ruoansulatusentsyymit ja suolahapot sulattavat rehumassaa.

Karitsasta märehtijäksi

Karitsan ravinnontarvevaatimuksissa erotetaan kolme eri vaihetta karitsan ruoansulatuskanavan kehittymisen mukaan. Nämä vaiheet ovat ei-märehtijävaihe, välivaihe ja märehtijä.

Ei –märehtijävaihe

Ei-märehtijävaiheessa 2- 3 viikkoa syntymästä karitsa on verrattavissa yksimahaisiin ja se saa kaiken tarvitsemansa ravinnon maidosta. Karitsan rehunsulatus tapahtuu ainoastaan juoksutusmahassa, jossa rehumassa viipyy vain lyhyen ajan ja karitsa pystyy hyödyntämään vain nopeasti sulavasta nestemäisestä rehusta saamansa energian ja ravintoaineet. Pötsin rakenteisiin sikiökaudella muodostunut märekouru ohjaa juoman etumahojen ohi juoksutusmahaan, jossa se juoksettuu ruoansulatusentsyymien ja suolahapon vaikutuksesta. Juoksettuminen on nuoren märehtijän ruoansulatuksen erityispiirre, joka takaa maitoproteiinin tehokkaan hyväksikäytön ja turvaa karitsan jatkuvan ravinnonsaannin.

Vaikka kuivalla rehulla ei tässä vaiheessa olekaan varsinaista ravitsemuksellista merkitystä karitsalle, on niitä kuitenkin oltava tarjolla koko ajan. Hyvälaatuisten kuivien rehujen maistelu edesauttaa etumahojen toiminnan käynnistymistä.

Välivaihe

Välivaiheessa, 3-8 viikon iässä, karitsan kiinteän rehun syönti lisääntyy ja märehtiminen alkaa. Keinoruokitut karitsat alkavat märehtiä jo viimeistään kolmen viikon iässä. Pötsin haihtuvien rasvahappojen osuudet ja määrät sekä pötsin ammoniumtypen määrä vakiintuvat noin kahdeksan viikon ikään mennessä. Syljen eritysnopeus saavuttaa aikuisen tason 7-10 viikon iässä.

Märehtijävaihe

Noin 8 viikon iässä karitsan pötsin suhteellinen koko on aikuisen tasolla edellyttäen, että karitsa on kaiken aikaa saanut rehuannoksessaan myös karkeaa rehua. Tämän jälkeen karitsa pystyy hyödyntämään selluloosapitoisia karkearehuja sekä valkuaislähteenä ei-proteiinityyppisiä yhdisteitä. Karitsan ravinnontarpeeseen vaikuttavat iän lisäksi kasvunopeus, sukupuoli, ruokinta ja ympäristöolosuhteet ja rotu.

Teksti: Suvi Heinävaara

Lisätietoa:

Lampaan ruoansulatus - Pöhisevä pötsi
Terve ja hyvinvoiva tuotantoeläin