Välittömästi karitsan synnyttyä:
- tarkista hengittäminen ja poista tarvittaessa lima suusta ja nenästä. Elvytyspumppu on tehokas apu liman poistamiseen ja elvytykseen.Hac-elvytyspumppu karitsalle
- Lisälämpöä tarpeen mukaan talvikaritsoinneissa. Esimerkiksi lämpölamppu tai loimi. Karitsan normaali ruumiinlämpö 39,5 astetta
- Varmista ternimaidonsaanti mieluiten kahden tunnin sisällä syntymästä, kuitenkin viimeistään kuuden tunnin sisällä
- Kuivita karitsoimiskarsina hyvin ja huolehdi että se pysyy puhtaana ja kuivana
- Uuhi ja karitsa(t) on hyvä pitää erillään karsinassa muista lampaista niin kauan kunnes emä ja karitsat ovat leimaantuneet toisiinsa. Ohjeena voi pitää niin montaa päivää kuin on karitsoja.

Ensimmäisen kolmen viikon ajan karitsa on täysin riippuvainen ternimaidosta. Ternimaidon sisältämät kaikki karitsan tarvitsemat vasta-aineet imeytyvät parhaiten heti syntymän jälkeen. Jo vuorokauden kuluttua vasta-aineet eivät enää imeydy ja ilman ternimaitoa karitsa on täysin vastustuskyvytön. Lisäksi jos karitsa ei saa ternimaitoa heti syntymänsä jälkeen, sen verensokeri laskee aiheuttaen alilämpöisyyttä, joka voi johtaa karitsan menehtymiseen. Eli karitsan ternimaidon saanti on turvattava siinäkin tapauksessa, että karitsa ei saa maitoa emältään. Tarvittaessa juota tuttipullosta tai letkuta mahaletkulla ternimaito suoraan juoksutusmahaan. Ternin voi lypsää emästä tai käyttää pakastettu ternimaitoa. Karitsalle voi antaa myös laadukasta lehmän tai vuohen terniä. Maidonlämpötila tulee olla 38–40 astetta. Maito tulee lämmittää hitaasti esimerkiksi vesihauteessa, mikroaaltouuni vahingoittaa vasta-aineita liian nopealla lämmittämisellä. Ternimaidon vasta-aine pitoisuuden voi mitata vasta-ainepitoisuusmittarilla. Varmista että karitsa on saanut ternimaitoa riittävästi.
Keinoruokinta:
Jos uuhelta ei tule maitoa, se kuolee tai karitsoita on paljon eikä emän maito riitä voidaan karitsat tai karitsat siirtää kokonaan keinoruokintaan. Emon ternimaitoa saaneet karitsat voidaan vieroittaa kahden vuorokauden kuluttua uuhesta, mutta tämä ei ole välttämätöntä lisäruokinnassa. Myös imemisrefleksi on voimakkain nuorilla karitsoilla, joka helpottaa juoton opettamista. Opetusta voi helpottaa siirtämällä karitsat lähelle jo juomaan oppineita karitsoita. Joissakin tapauksissa riittää, että karitsat saavat lyhyen ajan lisäjuomaa kerran päivässä ja lopun maidon emältään. Ruokinnassa paras vaihtoehto on lampaiden oma juomarehu, jota löytyy hyvin varustetuista maatalouskaupoista. Annostelussa tulee noudattaa pakkauksen ohjeita ja lämpötilan suhteen on oltava tarkka. Lämpömittarin käyttö on suositeltavaa. Juotto tulee aina tapahtua tutista, pienillä karitsoilla tuttipullosta ja jo hieman isommilla voidaan käyttää lampaille tarkoitettua tuttiämpäriä.
Keinoruokinnan alkuvaiheessa 3–5 ensimmäisenä päivänä karitsat ruokitaan vähintään joka kuudes tunti eli neljä kertaa vuorokaudessa. Tämän jälkeen juottokertoja harvennetaan vähitellen 2–3 kertaan vuorokaudessa.
Vieroitus juomarehusta voi tapahtua, kun karitsa painaa noin 15 kg ja syö noin 200–300 g kuivaa rehua päivässä, yleensä noin 8 viikon iässä.
TETOKORTTI-2-karitsointi-alkukasvatus.pdf
Teksti: Suvi Heinävaara
Lähteet: lammaswiki, karitsontiopas