Rehuntuotanto

Lampaiden ruokinta märehtijöinä perustuu pitkälti karkearehuun, ja laadukas nurmirehu onkin yksi lammastuotannon kulmakivistä ympäri vuoden, niin laidunkaudella kuin sisäruokintakaudella. Nurmentuotantoon panostamalla saadaan nostettua satotasoa ja samalla rehun laatua. Laadukkaampi säilörehu vähentää puolestaan tarvittavien väkirehujen määrää. Satotason nostolla myös yksikkökohtaiset kustannukset vähenevät. Hyvässä kasvussa oleva tiheä nurmi sitoo myös paremmin hiiltä maaperään.

Rehua tulee tuottaa eri eläinryhmien ja tuotantovaiheiden tarpeisiin. Karitsoille ja imettäville uuhille tulisi varata tarpeeksi sulavaa rehua, kun taas joutilaille riittää ylläpitorehu.  Rehuntuotannossa kannattaakin suunnitella nurmenkorjuu eri lohkoilta siten että nämä toteutuvat.

Rehuntuotannon mitoittamiseksi tulee laskea tarvittava karkearehun määrä, jotta voidaan arvioida tarvittava nurmiala säilörehuun ja laidunnukseen. Esimerkiksi, jos rehua tarvitaan ruokintaan n. 100 000 kg kuiva-ainetta, ja satotaso on 4500 kg ka/ha, tarvittava peltopinta-ala on 22,2 ha. Jos satotasoa nostetaan 8000 kiloon ka/ha, vähenee tarvittava rehuala 12,5 hehtaariin. Tällöin vapautuu peltoa muuhun viljelykäyttöön. Satotasojen nostamisessa tuleekin huolehtia peltolohkojen kasvukunnosta ja riittävästä panostuksesta nurmentuotantoon.

Laskennassa on hyvä huomioida syntyvä hävikki, + 10–15 %. Hävikkiä syntyy aina jonkin verran korjuussa ja säilönnässä, mutta tila voi vaikuttaa hävikin määrään huomattavasti huolellisella korjuulla ja säilönnällä. Lampaat ovat myös tarkkoja rehustaan, jolloin kortisempaa rehua jää herkästi hävikiksi ruokinnassa. Tuotantovaiheen lampaille rehu tuleekin korjata hyvin sulavana (ajallisesti ennen lypsylehmien rehuja).

Tilan on hyvä myös laskea oman rehuntuotannon kustannukset. Tulosten perusteella voi arvioida ja kehittää omaa rehuntuotantoaan kannattavammaksi.