Ympäristövastuu – kestävyyttä pellolta lautaselle

Vastuullisuus

Vastuullisuus alkaa jo tuotannon suunnittelusta. Katraskoko on sovitettava tilan pelto- ja laidunalaan niin, että se tukee rehun tuotantoa, lannanlevitystä ja eroosion ehkäisyä. Kestävä lammastuotanto vaatii tasapainoa eläinmäärän ja maankäytön välillä.

 Pellon kunto on viljelyn perusta

Hyvä peltomaan rakenne takaa veden ja ravinteiden pidätyskyvyn sekä tuottaa laadukasta satoa. Heikkolaatuisia lohkoja voidaan parantaa vähitellen, mutta pääosa rehuista kannattaa tuottaa hyväkuntoisilla lohkoilla. Pellon rakennetta ja vesitaloutta on seurattava säännöllisesti – tiivistymien ehkäisy, märällä pellolla ajon välttäminen ja syväjuuristen kasvien viljely tukevat kestävää viljelyä.

Pellon rakennetta ja vesitaloutta on seurattava säännöllisesti, tiivistymien ehkäisyn varalta peltoliikenne on minivoitava ja toimenpiteet on pyrittävä tekemään oikea-aikaisesti. Syväjuuristen kasvien lisääminen viljelykiertoon parantaa maan rakennetta ja tukee siten kestävää viljelyä.

Hyvärakenteinen ja kasvukunnoltaan hyvä peltomaa vähentää merkittävästi vesistöihin kohdistuvaa ravinnekuormitusta. Samalla se helpottaa ylimääräisen veden siirtymistä pintamaasta syvempiin maakerroksiin. Kasvillisuus puolestaan hidastaa veden ja ravinteiden pintavaluntaa, sitoo ravinteita sekä parantaa veden imeytymistä maahan juuristonsa kautta.

Oikea muokkaus ja viljelykierto parantavat maan rakennetta. Talviaikainen kasvipeitteisyys pidetään mahdollisimman suurena, ja tarvittavat kynnöt siirretään keväälle.

Talviaikainen kasvipeitteisyys pidetään mahdollisimman suurena, talveksi pellolle jäävä kasvusto sitoo maata ja vähentää eroosion riskiä sekä vähentää ravinteiden huuhtoutumista.

Kerääjäkasvien käyttö mukana viljelykierrossa suojaa maata ja jää yhteyttämään pellolle satokasvin jälkeen.

Ravinteiden hallinta ja eroosion torjunta

Hyvä ojitus ja suojavyöhykkeet, joita voidaan myös laiduntaa, ehkäisevät ravinnehuuhtoutumia ja tukevat maaperän hyvinvointia. Turvemailla viljellään ilmastoviisaasti, suosien harvoin uusittavia kasveja. Uuden peltoalan raivaamisen sijaan parannetaan olemassa olevia lohkoja ja otetaan käyttöön luonnonlaitumia.

Lannoitus ja kasvinsuojeluaineiden käyttö pyritään minimoimaan. Typensitojakasvit voivat korvata fossiilisin polttoainein tuotettuja lannoitteita.

Lannoitus ja kasvinsuojeluaineiden käyttö pyritään minimoimaan. Monipuolinen viljelykierto on tehokas tapa kasvitautien, tuholaisten ja jopa rikkakasvien hallintaan. Lannoituksen suunnittelu on tärkeää ravinteiden hallinnan kannalta ja on huomioitava lohkokohtaisesti maassa olevan typen määrä sekä esikasvit suunnitelmaa tehdessä. Typensitojakasvit voivat korvata tai vähentää kemiallisten lannoitteiden käyttötarvetta

Syväjuuriset viljely- ja kerääjäkasvit voivat muuntaa ravinteita seuraavien kasvien käyttöön sopivaan muotoon. Niiden hajoaminen puolestaan ravitsee maaperän mikrobistoa ja lisää maan multavuutta. Tämän jälkeen kustannustehokkain tapa lisätä maaperään hiiltä ja ravinteita on hyödyntää entistä paremmin karjanlantaa sekä muita eloperäisiä maanparannusaineita.

Monimuotoisuus ja laidunnuksen hyödyt

Monilajiset nurmet ja lohkokohtainen lajikevalinta varmistavat sadon laadun vaihtelevissa sääoloissa. Laiduntaminen edistää luonnon monimuotoisuutta – maaperän mikrobisto, kasvisto, hyönteiset ja linnut hyötyvät. Hyvin hoidettu ja mitoitettu laidun parantaa myös lampaiden hyvinvointia.

Maisema- ja perinnebiotooppien laidunnus on erityisen arvokasta: niillä elää lähes neljännes Suomen uhanalaisista lajeista. Laiduntamalla voidaan torjua myös vieraslajeja, kuten jättiputkea, lupiinia ja kurttulehtiruusua. Torjunnassa ajoitus on tärkeää – vain nuoret versot kelpaavat lampaille. Monimuotoisuutta tukevat myös kiviaidat ja vanhat hirsirakennukset, joita kannattaa hoitaa.

Laidunnus on tehokas keino luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja edistämiseen. Se synnyttää ja ylläpitää perinnebiotooppeja – arvokkaita elinympäristöjä, jotka toimivat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta keskeisinä alueina. Laidunnus on usein ainoa toimiva hoitotapa erityisesti kivisillä ja epätasaisilla alueilla, joissa kasvaa kasvillisuutta. Uusien kasvilajien noustessa lisääntyy niitä hyödyntäviä hyönteisiä ja hyönteisten perässä tulevat linnut. Lisäksi se rikastuttaa maaseutumaisemaa tuoden siihen monimuotoisuutta ja elävyyttä.

Energiankulutus ja säästötoimet

Lampolan energiankulutus on yleensä vähäistä, koostuen valaistuksesta ja juomaveden lämmityksestä pakkasella. Säästöä saadaan vaihtamalla lamput ledeihin ja eristämällä vesiputket. Aurinkopaneelit voivat tuottaa sähköä tilalla. Isoilla aurinkopaneelikentillä voidaan laiduntaa lampaita hoitamassa kasvustoa, mikä ylläpitää monimuotoisuutta.

Tilaliikenteen optimointi, kuten peltotöiden ja rehunkuljetuksen sekä teuraiden kuljetuksessa suoramyyntitiloilla, säästää fossiilisia polttoaineita ja lampurin aikaa.

Kierrätys ja jätehuolto

Lannan käyttö kannattaa suunnitella viljelykierron mukaan – se korvaa ostolannoitteita ja parantaa maan rakennetta. Jätehuollossa kierrätys maksimoidaan: paalimuovit, jäteöljyt ja muut materiaalit ohjataan asianmukaiseen kiertoon. Jätevillalle etsitään uusia käyttötapoja – tällä hetkellä sitä hyödynnetään hirvien pelotteena taimikoissa ja katteena kasvintuotannossa.

Lampaiden ja vuohien kuivalannoissa on pitkävaikutteista ja hitaasti liukenevaa typpeä. Kuivalantojen kokonaistyppipitoisuus ja maanparannusvaikutus on yleensä suurempi verraten lietelantaan. Lampaiden ja vuohien kuivalanta on luonnollista lannoitetta pelloille ja sen avulla voidaan myös vähentää ostolannoitteiden hankkimista.

Tilalla säilytettävien lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden varastointi on hoidettava turvallisesti, jotta päästöjä ei pääse ympäristöön. Jyrsijämyrkyt on sijoitettava niin, etteivät ne vaaranna muita eläimiä.

Kasvinsuojeluaineiden oikeaoppinen varastointi ja hävittäminen, Tukes
Maatilojen ja puutarhojen muoviopas, Ruokavirasto

Lampaiden lannan ravinnearvot ja määrät

Lampaanlanta on erinomainen lannoite nurmen perustamisvaiheessa. Se sisältää typen, fosforin ja kaliumin lisäksi runsaasti hivenravinteita sekä orgaanista ainesta, joka parantaa maan rakennetta ja edistää mikrobitoimintaa. Lannan sisältämä typpi vapautuu hitaasti, minkä ansiosta sen lannoitusvaikutus ulottuu myös perustamisvuoden jälkeenkin.

Hidas liukeneminen tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei kasvusto saa missään vaiheessa kaikkea tarvitsemaansa typpeä pelkästään lampaanlannasta. Siksi lisätyppeä tarvitaan joko väkilannoitteiden muodossa tai hyödyntämällä palkokasvien biologista typensidontaa.

Lampaan ja vuohen kuivikelanta on fosfori- ja typpirikasta, mutta lannan tuottomäärät ovat kohtalaisen matalat. Lampaan ja vuohen kuivikelanta sisältää kokonaisfosforia noin 1,3 kg/m3, liukoista typpeä 1,0 kg/m3 ja kokonaistyppeä 4,9 kg/m3. Oman lammaskatraan lannan ravinnepitoisuudet on mahdollista selvittää lanta-analyysillä, joka on suositeltavaa tehdä vuosittain, jos haluaa tarkan tiedon lannan ravinnepitoisuuksista.

Lampaat viettävä vuodesta suurimman osan sisätiloissa, mutta kesäkaudet lampaat pääsevät laiduntamaan. Laskennallisesti yksi lammas tuottaa vuodessa noin 1,5 m3 kuivikelantaa. Kun tästä vähennetään laitumella vietetty aika, voidaan laskennallisesti käyttää 8 kuukauden lantakertymänä noin 1 m3 lammasta kohden. Keskiarvollisesti yksi kuutio lampaan kuivikelantaa painaa noin 500 kg. Lampaat tarvitsevat sisäruokinta ajalle hyvän kuivikepohjan hyvän eläinterveyden ylläpitämiseksi. Kuivikkeita on hyvä varata reilusti. Kuivikkeen tarpeen määrä riippuu eläintiheydestä, olosuhteista ja kuivikkeen laadusta. Keskimäärin kuivikkeen tarve voidaan laskea olevan 0,5 kg/päivä/eläin eli noin yksi olkipyöröpaali eläintä kohden vuodessa.

Lannan käsittely

Vuoden aikana kuivike patja voi kasvaa jopa 60–100 cm korkeaksi, minkä vuoksi koneellinen tyhjennys on suositeltavin menetelmä. Useimmiten tyhjentämisessä käytetään traktoria tai pienkuormaajaa. Tyhjennyksen jälkeen karsina on hyvä pestä ja kuivattaa huolellisesti ennen uuden kuivikepatjan perustamista.

Aumaus

Aumaus on yleisin varastointimuoto monella tilalla. Lyhytaikainen, korkeitaan yhden kuukauden mittainen kuivalannan varastointi lohkolla luetaan sisältyvän levityksen työajaksi eikä silloin tarvitse erikseen ilmoittaa aumaamisesta.

Pidempiaikainen aumaus edellyttää nitraattiasetuksen mukaisen ilmoituksen alla olevien ohjeiden mukaan. Auman tekijän tai lannan vastaanottajan on tehtävä ilmoitus lannan aumaamisesta kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle 14 vrk ennen varastoinnin aloittamista. Jos varastointiaika levitykselle on alle neljä viikkoa, ilmoitusta ei tarvitse tehdä. Jos varastointiaika ylittyy esim. hankalien levitysolosuhteiden vuoksi, tehdään ilmoitus aumaamisesta.

Aumauksessa huomattavaa:

• Lannan kuiva-ainepitoisuuden oltava vähintään 30 %.
• Kielletty pohjavesialueella ja tulvaherkällä alueella.
• Yli 100 m etäisyys vesistöstä, valtaojasta tai talousvesikaivosta.
• Yli 5 m etäisyys ojasta.
• Sijoitettava kantavalle peltoalueelle ja kaltevalla pellolla mahdollisimman ylös.
• Alusta muotoiltava ja perustettava niin, ettei nesteitä pääse ympäristöön.
  • pohjalle levitettävä vähintään 20 cm nestettä sitova kerros
  • peitettävä tiiviillä peitteellä, esimerkiksi pressulla tai auma- tai kompostipeitteellä
• Yhteen aumaan vähintään 1 ha ja enintään koko lohkolle ja siihen rajoittuville lohkoille levitettävä määrä.
• Levitettävä viimeistään vuoden kuluessa perustamisesta.
• Samalle paikalle saa sijoittaa uuden auman kahden välivuoden jälkeen.

Kompostointi

Kompostointi on prosessi, jossa pieneliöstö hajottaa lantaa ja muuta orgaanista ainesta hapen läsnä ollessa. Tämän biologisen hajotuksen seurauksena syntyy hiilidioksidia, vesihöyryä, ravinnesuoloja, suurimolekyylisiä orgaanisia yhdisteitä sekä hitaasti hajoavaa eloperäistä ainesta. Kompostoinnissa pyritään luomaan optimaaliset olosuhteet eloperäisen aineksen hajotukselle ja humuksen muodostumiselle.

Kompostoinnin etuja:

• rikkakasvien siementen itävyyden heikkeneminen
• lannan hajuhaittojen väheneminen
• tasapainoisempi lannoitusvaikutus
• pitkäkestoinen maanparannusvaikutus.

Haasteina voivat olla lisääntynyt työmäärä sekä mahdolliset lisäinvestoinnit.

Kompostoitumisen onnistumiselle keskeisiä tekijöitä:

• sopivat raaka-aineiden seossuhteet ja kosteus
• riittävä hapensaanti
• oikea lämpötila
• tasapainoinen happamuus.

Kompostointi on melko helppoa, mutta vaatii oikeanlaisen toteutuksen. Paras paikka on kovapohjainen alue, kuten asfaltti tai betoni. Pellolla kompostoitaessa on huomioitava maaston muodot, veden kulku, ympäristöriskit ja liikenne. Pohjavesialueille kompostia ei saa sijoittaa, ja pellolle sijoituksesta on ilmoitettava kuntaan aumausilmoituksella 14 vrk ennen kompostin perustamista. Kompostiauman alle laitetaan kuivaa orgaanista materiaalia kompostoitavan aineen kosteuden mukaan. Erityisesti karjanlanta, joka on typpipitoinen materiaali, vaatii runsaasti kuivikkeita, jotta typen haihtuminen voidaan minimoida ja kompostointi olisi tehokasta. Auman suositusmitat ovat: leveys 1,5–3 m, korkeus 1,2–2 m ja muoto harjumainen. Auman päälle lisätään orgaanista ainesta estämään liiallisen kosteuden pääsyn kompostiin ja haihdunnan estämiseksi.

Lisätietoa:

Lannan kompostointi, ProAgria
Lannan kompostointi (pdf)
Hyvät toimintatavat - luomu (pdf)
Lantojen tilavuuspainot (pdf)
Lampaanlihan ja villan tuottaminen (pdf)
Lanta tehokkaaseen käyttöön (pdf)
Lampaiden ja vuohien laidunopas (pdf)
Kuivikeopas, opinnäytetyö, Jamk (pdf)
Valtioneuvoston asetus (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta, Finlex